Terveyden edistäminen päiväkotipihojen suunnitteluohjeissa : Keskiössä turvalliset välineet, luontokosketus vain osan etuoikeus

Abstract

Terveyden edistäminen on lakisääteistä toimintaa, joka kattaa väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämisen ja ylläpidon, terveyden suojelun sekä sairauksien ennalta ehkäisyn. Ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista ja terveyden edistämiseen kuuluu siten perustellusti myös ekologinen ulottuvuus. Myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys on huomioitava. Tässä työssä kaikkia osa-alueita on käsitelty yhdessä terveyden edistämisen kokonaisuutena.

Elinympäristöjä muokkaamalla voidaan vaikuttaa kerralla suuren joukon terveyteen. Suomessa päiväkoti pihoineen on arkinen elinympäristö valtaosalle alle kouluikäisistä ja varhaiskasvatusympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden takaaminen on kirjattu myös lakiin. Päiväkotipihoilla on mahdollista käyttää terveyden edistämisen työkaluina luontoelementtejä, mikä on merkittävää etenkin kaupunkiympäristössä, missä lapset voivat muutoin jäädä paitsi monista luontoympäristöjen terveys ja hyvinvointihyödyistä. Luontoelementit voivat olla myös ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia sekä taloudellisesti edullisia. Monet tahot ovatkin viime vuosina pyrkineen edistämään päiväkotipihojen viherryttämistä. Päiväkotipihasuunnittelun tueksi on laadittu monia ohjeita. Osa ohjaa myös luontoelementtien käyttöön, mutta velvoittavia ovat vain turvallisuusohjeet. Kukin kaupunki käyttää suunnittelussaan itse koostamaansa ohjetta.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten terveyden edistämisen kokonaisuus näkyy suurien suomalaiskaupunkien päiväkotipihaohjeissa. Ohjeet toimivat tutkielman aineistona. Tavoitteena oli tarkastella ohjeita suhteessa tutkimustietoon ja säännöksiin sekä pohtia, miten ohjeita voitaisiin kehittää. Aineisto analysoitiin laadullista teoriaohjaavaa teema-analyysia käyttäen. Tutkielman tulosten mukaan kaikki kaupungit huomioivat tapaturmien ehkäisyn melko yhtenäisin linjauksin. Perinteisen ympäristöterveyden, kuten ilmanlaadun turvaamisen, rooli oli vaihteleva, mutta esimerkiksi kuumuudelta suojautumista ei huomioitu lähes missään ilmaston lämpenemisestä huolimatta. Joissain kaupungeissa tapaturmien ehkäisy ja terveyden suojelu olivat ainoita terveyden edistämisen kokonaisuuteen kuuluvia asioita. Sen sijaan osassa kaupunkeja turvallisuusnäkökohdat yhdistyivät monipuolisempiin terveydenedistämistoimiin ja niissä käytettiin myös luontoelementtejä. Jälkimmäisissä kaupungeissa myös kestävyyden eri ulottuvuuksia oli käsitelty muita enemmän, mutta niissäkin lähinnä yksittäisten valintojen kohdalla. Minkään kaupungin ohjeissa ei huomioitu terveyden edistämisen kokonaisuuden kaikkia osa-alueita. Viittaukset muuhun kuin turvallisuutta koskeviin ohjeistuksiin olivat vähäisiä ja perustelut tehdyille valinnoille puuttuivat usein. Tosin osassa kaupungeista oli havaittavissa tietoisuutta tutkimusperustaisista luontokontaktien hyödyistä. Päiväkotisuunnittelu näyttäytyi melko välinekeskeisenä. Tämä näytti kaventavan terveyden edistämisen toimintakenttää.

Tulevaisuudessa terveyden edistämisen koko potentiaali tulisi hyödyntää päiväkotipihoilla paremmin huomioiden myös päiväkotiympäristön muut realiteetit. Suunnittelua tulisi myös yhdenmukaistaa kansallisesti. Nykytilanteessa suomalaislapset näyttävät olevan eriarvoisessa asemassa arkiympäristönsä terveellisyyden suhteen. Tulevaisuudessa olisi syytä selvittää, miten ohjeet realisoituvat käytännössä, mitkä syyt ovat tehtyjen valintojen taustalla ja miten näihin syihin voidaan vaikuttaa. Meneillään olevien päiväkotipihojen viherryttämisen terveyshyötyjä tarkastelevien tutkimusten lisäksi tulisi tarkastella erilaisten pihojen sopeutuvuutta ja terveydenedistämis- ja suojelukykyä lämpenevässä ilmastossa. Lisäksi voisi olla hyödyllistä selvittää, miten kestävyyden ulottuvuuden huomioivat työkalut, kuten tutkielmassa hahmoteltu terveyden edistämisen kokonaisuus, soveltuvat terveyden edistämisen suunnitteluun ja arviointiin erilaisissa elinympäristöissä.

Health promotion and its implementation is regulated by law in Finland. It covers promoting and maintenance of health and physical and mental abilities of the population as well as health protection and disease prevention. As wellbeing of people is dependent on the wellbeing of the ecosystems it’s justified to include ecological dimension into health promotion as well. Additionally, social and economic sustainability should be taken into account. In this thesis, all dimension of health promotion were considered together.

Modifying living environments can affect the health of a large amount of people at once. In Finland, day-care and its yard are everyday living environments for most of the 1–6-year-old kids and the environments must be healthy and safe by law. The yards enable also the use of nature elements. This is remarkable especially in urban environment, where kids can otherwise miss out the multiple health and well-being benefits of natural environments. Nature elements can be seen favourable for the climate and environment and profitable also from economic perspective. Therefore, greening day-care yards has been promoted by many different actors. Some of the general guidance made for day-care yard planning recommends usage of nature elements as well, but most of instructions consider mandatory safety issues. Each city has formed their own guidance material.

The purpose of this thesis was to examine how the dimensions of health promotion appear in the day-care yard guidelines of the largest cities in Finland. The aim was to examine the guidelines in relation to research knowledge and regulations and to consider how the guidelines could be improved. The guidance documents as the qualitative data of the thesis were analysed by using abductive thematic analysis. It was found out that cities consider safety with quite convergent ways regarding accident prevention. Role of traditional environmental health, e.g., protection from particulate matter and noise, differed between cities, but it’s notable that increasing risk of heat related to climate change wasn’t noticed almost at all. In some cities safety and above health protection were only things related to health promotion. Instead, in other cities safety was considered hand in hand with more varying health promotion actions and also nature elements were used. In these cities also sustainability was mentioned more often, though most regarding just single choices. None of the examined cities covered all the dimensions of health promotion. It was also notable that, with one exception, only safety instructions were referred, and reasoning for made decisions were also mostly lacking. However, in some cities, there was seen signs of awareness of research-based benefits of nature contacts. After all, day-care yard planning appeared quite equipment centred. This seemed to narrow the field of health promotion.

In the future the full potential of health promotion should be utilised better taking into account as well the other realities of day-care environment. Yard planning should be also harmonised nationally. In current situation, Finnish day-care children seem to be in unequal position regarding the healthiness of their every-day living environment. The results of this thesis could be supplemented by investigating how the yard planning instructions are implemented in practice, which reasons are behind the made decisions and how the decisions could be affected the way that research knowledge would be taken into account more broadly. Greening day-care yards and its multiple health effects are already under investigation. The effects of the greening for climate-resilience in day-care yards as well as the cost benefits in short and long terms should be included to the research. In addition, it could be useful to find out how the tools which consider also the dimensions of sustainability as an important part of health promotion, as outlined and applied in this work, are suitable for planning and evaluating health promotion in different living environments.