Nuorison jengiytyminen Suomessa : Sosiaaliset syyt yleisen paineteorian valossa

Abstract

Tarkastelen tässä Pro Gradu -tutkielmassa empiirisesti erinäisten painetekijöiden yhteyttä nuorisojengijäsenyyteen. Painetekijöiksi olen valinnut yksilön kosto-orientaation, rikosaktiivisen ympäristön, negatiiviset tulevaisuudenodotukset ja perheen taloudellisen huono-osaisuuden. Lisäksi tutkin valitsemani selviytymisresurssin eli vahvan itsekontrollin muokkaavaa vaikutusta painetekijöiden ja nuorisojengiläisyyden yhteyteen. Sekä painetekijät että selviytymisresurssi ovat Robert Agnew’n yleisen paineteorian oletusten mukaisia. Agnew’n mukaan yksilöt kokevat erilaisia paineita, joihin he pyrkivät mukautumaan. Yksi mukautumistapa on rikollisuus. Se, mikseivät kaikki yksilöt ajaudu rikollisuuteen, johtuu osittain heidän selviytymisresursseistaan, jotka suojaavat paineen vaikutukselta. Tutkielman keskiössä on se, mitkä tekijät lisäävät todennäköisyyttä nuorison jengiytymiseen ja toisaalta suojaako vahva itsekontrolli näiden vaikutukselta kuten Agnew teoriassaan on todennut. Näiden ohella analyysini alussa tutkin nuorisojengiläisten ja muiden nuorten eroa sosiodemografisten tekijöiden suhteen. Näitä tekijöitä ovat sukupuoli, maahanmuuttajastatus ja perherakenne.

Aineistonani hyödynnän Suomen otosta kansainvälisestä nuorisorikollisuuskyselystä (ISRD-4). Otos koostuu Helsingin ja Turun 13–17-vuotiaista peruskoululaisista sekä lukion ja ammattikoulujen oppilaista. Kyselyn toteuttamisesta on vastannut Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti ja satunnaisotannasta Tilastokeskus. Kyselyssä nuoret ovat vastanneet rikosten kokemiseen ja tekemiseen liittyviin kysymyksiin, ja yhteensä vastaajia on Suomen otoksessa 2 488. Nuorisojengiläisyyttä tarkastelen Eurogang-määritelmän kautta, joka on yleisesti käytetty tutkimuksellinen mittari eurooppalaisista nuorisojengiläisistä. Yhteensä koko aineistosta 8,8 prosenttia määrittyy nuorisojengijäseniksi. Tutkimusmenetelminä hyödynnän ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysia ja moderaatioanalyysia.

Tutkimukseni tulosten perusteella yksilön kosto-orientaatio, rikosaktiivinen ympäristö, perheen taloudellinen huono-osaisuus sekä maahanmuuttajastatus lisäävät todennäköisyyttä nuoren jengijäsenyyteen. Sen sijaan jengijäsenyys ei ole yhteydessä negatiivisiin tulevaisuudenodotuksiin, sukupuoleen tai perherakenteeseen. Tulosten perusteella tulisi jatkossa tutkia yleisesti enemmän nuorisojengejä erityisesti pitkittäistutkimusten avulla. Lisäksi selviytymisresursseja tulisi tarkastella lisää nuorisojengien näkökulmasta ja kokonaisuutena, sillä yksilöt eroavat näiden vaikutusvoimassa Agnew’n mukaan.