Toisen polven psykoosilääkkeiden seksuaaliset haittavaikutukset

Abstract

Skitsofreniaa sairastaa suomalaisista noin 0,5–1,5 %. Skitsofrenia on sairaus, jossa esiintyy monenlaisia oireita, kuten aistiharhoja ja paranoiaa. Lisäksi skitsofreniaan liittyy negatiivisia oireita, kuten tunneilmaisun latistumista, tahdottomuutta ja anhedoniaa.

Skitsofrenian hoidon kulmakivenä pidetään psykoosilääkkeitä, joiden pääasiallinen vaikutusmekanismi on D2-dopamiinireseptorien salpaus. Yleisesti käytössä olevia toisen polven psykoosilääkkeitä ovat esimerkiksi klotsapiini, risperidoni, aripipratsoli, paliperidoni, olantsapiini sekä ketiapiini. Toisen polven psykoosilääkkeiden vaikutusmekanismit eroavat osin suuresti perinteisistä psykoosilääkkeistä ja täten myös haittavaikutusprofiili eroaa merkittävästi. Seksuaaliset haittavaikutukset ovat yleisiä sekä perinteisillä, että toisen polven psykoosilääkkeillä. Näihin kuuluvat D2-reseptorisalpaukseen liittyvät hyperprolaktinemian aiheuttamat haittavaikutukset, seksuaaliseen haluun ja kiihottumiseen liittyvät haitat, orgasmihäiriöt sekä kognitiivisiin haittavaikutuksiin liittyvä seksuaalitoimintojen heikkeneminen. Seksuaalihaitat voivat vaikuttaa potilaan elämänlaatuun merkitsevästi ja on myös havaittu, että seksuaalihaitat jäävät monessa tapauksessa pimentoon sekä aiheen koetun arkuuden että rutiininomaisen tiedustelun puutteiden takia.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kartoittaa seksuaalihaittojen eroavaisuuksia eri lääkkeiden välillä ja mahdollisia keinoja seksuaalisten haittavaikutusten vähentämiseen. Kirjallisuushaut tehtiin Pubmed-, PsycINFO-, Ovid MEDLINE- sekä Cochrane Library -tietokannoista. Kirjallisuushakuihin sisällytettiin meta-analyysit, systemaattiset katsaukset sekä satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset.

Kirjallisuuden perusteella risperidoni ja klotsapiini näyttivät olevan eniten yhteydessä seksuaalisiin haittavaikutuksiin. Risperidonin osalta haittavaikutukset liittyvät osin hyperprolaktinemiaan, kun taas klotsapiiniin liittyvät seksuaaliset haittavaikutukset eivät ole liitettävissä prolaktiinitasoihin. Olantsapiiniin vaikuttaisi liittyvän risperidonia vähemmän seksuaalihaittoja, mutta siihen taas liittyy painonnousua, joka on huomioitava mahdollisena seksuaalitoimintoihin vaikuttavana haittana. Myös amisulpridi liitetään vähäisempiin haittoihin kuin risperidoni. Toisaalta amisulpridin kombinoiminen olantsapiinin kanssa lisää seksuaalisia haittavaikutuksia. Ketiapiini vaikuttaa suhteellisen vähähaittaiselta seksuaalihaittojen suhteen, eikä siihen liity useisiin muihin lääkkeisiin assosioituvaa hyperprolaktinemiaa. Paliperidoniin liittyy vähemmän seksuaalihaittoja kuin risperidoniin. Vähiten seksuaalihaittoja tutkimusten mukaan liittyy aripipratsoliin, ja useat tutkimukset osoittavat myös muusta psykoosilääkkeestä aripipratsoliin siirtymisen vähentävän merkitsevästi seksuaalihaittoja.

Kirjallisuuskatsauksessa tuli esiin, että usein potilailta ei rutiininomaisesti kysytä seksuaalisista haittavaikutuksista, ja toisaalta nämä haitat voivat vaikuttaa hoitokomplianssiin. Onkin tärkeää ottaa seksuaalihaitat huomioon psykoosilääkkeitä käyttävillä potilailla ja mahdollisuuksien mukaan harkita lääkityksen muuttamista seksuaalihaittojen minimoimiseksi ja hoitokomplianssin parantamiseksi.