Kulttuurin mallintaminen : Laskennallisia tarkasteluita kulttuurisesta stratifikaatiosta
Sirkka, Ossi (2025)
Sirkka, Ossi
Tampere University
2025
Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-03-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3800-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3800-8
Tiivistelmä
Kulttuurinen stratifikaatio viittaa kulttuurin eri kulutuksen muotojen, kuten kulttuuristen makujen, osallistumisen ja tietämisen yhteiskunnalliseen kerrostumiseen erilaisten tekijöiden suhteen. Sosiaaliseen asemaan kytköksissä olevien kulttuurin kulutuksen tapojen on nähty ylläpitävän ja uusintavan yhteiskunnallisia hierarkioita, minkä vuoksi ne ovat tärkeitä tutkimuskohteita. Tässä artikkelimuotoisessa väitöskirjassa kulttuurista stratifikaatiota, sisältäen myös itse kulttuurin käsitteelle itselleen annettujen merkitysten kerrostumisen, tarkastellaan laskennallisesti asettamalla kulttuuri ja kulttuurilliset merkitykset mitattavaksi ja mallinnettavaksi. Tutkielmassa nojataan ranskalaissosiologi Pierre Bourdieun ajattelusta vaikutteita saaneeseen kulttuurisosiologiseen teoriaperinteiseen. Tarkastelun kohteena ovat empiiristen aineistojen kautta niin kulttuurin käsite itsessään kuin kulttuuriset käytännöt ja näiden erilaiset stratifikaation muodot. Väitöskirjassa paneudutaan kulttuurin mallintamiseen hyödyntäen kulttuurisosiologian alalla sekä jo vakiintuneita kuin vasta vakiintumassa olevia laskennallisia menetelmiä. Lisäksi siinä pohditaan näiden menetelmien suhdetta paraikaa muutoksessa olevaan sosiologian kvantitatiivisten menetelmien kenttään. Väitöskirjan kokoava kysymys on: Millaista kulttuurinen stratifikaatio on nykypäivän Suomessa ja Euroopassa, kun kulttuuria tarkastellaan laskennallisesti niin maun ja kulttuuristen käytäntöjen kuin kulttuurin käsitteen ymmärryksen näkökulmista?
Aineistona väitöskirjassa toimii kolme eri kyselyaineistoa sekä yksi verkkokeskusteluaineisto. Näistä kaksi on vuosina 2007 ja 2018 kerättyä, pitkittäistutkimukseen sopivaa ja suomalaisittain edustavaa kyselyaineistoa (osa-artikkelit II ja III), joissa kartoitetaan sosiodemografisten tekijöiden lisäksi laajasti vapaa-ajanviettotapoja ja kulttuurisen osallistumisen, maun ja tietämyksen muotoja (2007 n = 1388, 2018 n = 1425). Kolmas kyselyaineisto (osa-artikkeli I) on kerätty vuonna 2021 edustavilla otoksilla yhdeksästä Euroopan maasta: Espanjasta, Hollannista, Kroatiasta, Ranskasta, Serbiasta, Suomesta, Sveitsistä, Tanskasta ja Yhdistyneistä kuningaskunnista (n = 14384). Tässä kyselyaineistossa on kysytty sosiodemografisten taustatekijöiden lisäksi vastaajan käsitystä kulttuurista, kulttuurin kulutuksen tapoja ja laajemmin mielipiteitä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Osa-artikkelissa IV käytössä on suomenkielinen verkkokeskusteluaineisto, joka sisältää Helsingin Sanomien uutisten kommenttikentillä sekä Twitterissä (nykyisin X) käytyä keskustelua yhteensä 2342 kommentin ja twiitin verran.
Aineistoja analysoidaan kolmella pääanalyysimenetelmällä: rakenteellisella aihemallinnuksella (osa-artikkelit I ja IV), rakenneyhtälömallinnuksella (osa-artikkeli II) ja moniulotteisella korrespondenssianalyysillä (osa-artikkeli III). Menetelmävalikoima kattaa siis kolme eri tilastollisen tutkimuksen osa-aluetta: klassisen tilastotieteen, tekstidatan laskennallisen analyysin ja geometrisen data-analyysin. Lisäksi analyyseissä tukevina analyysimenetelminä käytetään pääkomponenttianalyysiä ja muita dimensio- reduktiomenetelmiä, keskiarvovertailuja ja regressioanalyysejä. Väitöskirjassa käytetään siis monipuolisesti eri tilastomenetelmiä ja empiirisiä aineistoja, ja se sisältää laajempaa tutkimuskentän metodologista reflektointia. Sitä kautta se osallistuu myös keskusteluun uusien laskennallisten menetelmien tarjoamista mahdollisuuksista kulttuurin tutkimukseen ja sosiologian piirissä laajemmin.
Väitöskirjan osa-artikkelissa I tutkitaan kulttuurin käsitteelle eri Euroopan maissa annettuja merkityksiä ja näiden merkitysten maantieteellistä, sosioekonomista ja kulttuuris-poliittista jakautumista. Kulttuurin merkitykset mallinnetaan laskennallisesti kyselyaineiston avovastausten perusteella. Analyysi osoittaa viisi erilaista kulttuurin käsitteen ymmärrystä, joista osa jakaantuu hienojakoisemmiksi aiheiksi. Kulttuurin merkitysten mallin mukaan tärkein kulttuurikäsityksiä erotteleva jakolinja on kulttuurin ymmärtäminen sen kapeammassa merkityksessä taiteina ja laajemmassa merkityksessä eri ryhmien arvoina, tapoina ja perinteinä. Lisäksi kulttuuri ymmärretään yleisemmin ihmisen toimintana, sivistyksenä sekä hyvinä käytöstapoina. Nämä ymmärrykset jakaantuvat ensisijaisesti maantieteellisesti, mutta myös sosiaalisten ja kulttuuris-poliittisten jakolinjojen mukaan. Naissukupuoli, korkeampi ikä, matalinta koulutustasoa korkeampi koulutus, korkeampi kulttuurisen osallistumisen taso sekä vasemmistolainen arvo- ja talouspoliittinen orientaatio ovat yhteydessä kapeaan käsitykseen kulttuurista, kun taas yhteydet laajaan kulttuurikäsitykseen ovat päinvastaiset.
Osa-artikkeli II käsittelee sosiaalisten verkostojen ja kulttuurisen maun välistä yhteyttä. Sosiaaliset verkostot operationalisoidaan moniulotteisen näkökulman tuovalla positiogeneraattorimenetelmällä käyttäen hyväksi ammatillisia verkostoja ja eri ammatteihin kohdistuvia arvostuksia. Kulttuurisen maun mittarina toimii eri musiikki- ja kirjagenreistä pitäminen. Regressioanalyysiä ja latenttien muuttujien mallinnusta yhdistävään rakenneyhtälömallinnukseen pohjautuvan analyysin perusteella laajemmat sosiaaliset verkostot ovat yhteydessä myös laajaan kulttuuriseen makuun, ja laajemmat sosiaaliset verkostot ovat yhteydessä niin laajempaan korkeakulttuurimusiikista kuin populaarimusiikista pitämiseen. Verkostojen kautta välittyvä kulttuurinen pääoma vaikuttaa edistävän kulttuuristen resurssien epätasaista jakautumista Suomessa.
Osa-artikkeli III käsittelee elämäntyylien tilaa ja sen muutosta Suomessa vuodesta 2007 vuoteen 2018, nopean digitalisaation ja sosiaalisen median yhteiskunnallisen merkityksen kasvun ajanjaksolla. Elämäntyylit operationalisoidaan kulttuurisina käytäntöinä yhteensä kahdeksalta eri kulttuurin kulutuksen kentältä: musiikki, tv ja elokuvat, kirjallisuus, ruoka ja juoma, kuvataiteet, urheilu ja ruumiillisuus, internet sekä arkiset vapaa-ajanviettotavat. Muutosta tarkastellaan identtisellä muuttujavalikoimalla seitsemällä ensiksi mainitulla kentällä, sekä lisäämällä tarkasteluun runsaammin internetin käyttöä sekä arkisia vapaa-ajanviettotapoja kuvaavia muuttujia. Muutoksen tutkimiseen sovelletulla geometrisen data-analyysin menetelmäperheeseen kuuluvan moniulotteisen korrespondenssianalyysin perusteella parhaiten elämäntyylejä jäsentää niiden legitiimisyys ja modernius. Identtisillä kulttuurisilla käytännöillä tarkasteltuna elämäntyylien tärkeimmät jäsentävät tekijät ovat pysyneet vakaina, mutta tarkasteluun lisättäessä uusia kulttuuristen käytäntöjen kenttiä, elämäntyylien tärkeimmät jäsentävät ulottuvuudet jakautuvat kahteen eri legitiimiyden akseliin. Kulttuuristen käytäntöjen symbolinen arvo jäsentyy riippuen siitä, arvostetaanko niitä perinteisestä vai modernista lähtökohdasta käsin.
Edellisistä osa-artikkeleista poiketen osa-artikkelissa IV hyödynnetään verkkokeskusteluaineistoja Helsingin keskuskirjasto Oodia koskevan keskustelun tutkimiseen. Kirjasto on keskeinen ja murroksessa olevaa kulttuurista pääomaa ilmentävä ja jakava instituutio. Oodi edustaa monin tavoin uusia kirjastoille annettuja rooleja, ja siksi sitä koskevia mielipiteitä esiintuova empiirinen aineisto on kiinnostava tarkastelun kohde. Oodia koskeva tekstiaineisto analysoidaan rakenteellisella aihemallinnuksella, ja aineisto analysoidaan laadullisesti hyödyntäen temaattista lähiluentaa laskennallisen tekstimallin perusteella. Tulokset osoittavat vahvan polarisaation asenteissa Oodia ja oletettua kirjaston tarkoitusta kohtaan sekä symbolisia rajoja toivottuja kirjaston käyttäjiä ja käyttötapoja koskien. Nähtävissä on suvaitsevainen ja kosmopoliittinen asenne, ja sen vastakohtana konservatiivisempi ja perinteistä kirjastoinstituutiota vaaliva näkemys. Tämä polarisaatio näkyy esimerkiksi suhtautumisena kirjaston oletettuun omistajuuteen eli siihen, ketkä ovat toivottuja kirjastojen palvelujen ja tilojen käyttäjiä.
Väitöskirjalla on kaksi kokoavaa kontribuutiota. Ensimmäiseksi väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa sosiologian keskeiseen kysymykseen kulttuurista ja sen stratifikaatiosta. Se osoittaa paitsi kulttuuristen käytäntöjen, myös itse kulttuurikäsitysten moniulotteisen sosiaalisen stratifikaation. Väitöskirjassa osoitetaan kulttuurin ja kulttuurin kulutuksen kerrostuminen niin yksilötasolla, kuten yksilön ominaisuuksien, pääomien ja arvojen mukaisesti, kuin maantieteellisesti. Lisäksi siinä huomioidaan stratifikaation ajallinen muutos. Väitöskirjan toinen kontribuutio on metodologinen. Siinä sovelletaan suomalaisessa sosiologiassa toistaiseksi vain vähän tai ei lainkaan käytettyjä menetelmiä, kuten moniulotteista korrespondenssianalyysia yhteiskunnallisen muutoksen tutkimisessa tai rakenteellista aihemallinnusta yhteiskunnallisesti tärkeiden merkityserojen tunnistamisen ja jakautumisen tutkimuksessa. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan suomalaisessa sosiologiassa pohtiessaan erilaisten empiiristen kulttuurin mallinnustapojen hyötyjä ja mahdollisuuksia yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimisessa erityisesti laskennallisten tekstianalyysimenetelmien tapauksessa.
Aineistona väitöskirjassa toimii kolme eri kyselyaineistoa sekä yksi verkkokeskusteluaineisto. Näistä kaksi on vuosina 2007 ja 2018 kerättyä, pitkittäistutkimukseen sopivaa ja suomalaisittain edustavaa kyselyaineistoa (osa-artikkelit II ja III), joissa kartoitetaan sosiodemografisten tekijöiden lisäksi laajasti vapaa-ajanviettotapoja ja kulttuurisen osallistumisen, maun ja tietämyksen muotoja (2007 n = 1388, 2018 n = 1425). Kolmas kyselyaineisto (osa-artikkeli I) on kerätty vuonna 2021 edustavilla otoksilla yhdeksästä Euroopan maasta: Espanjasta, Hollannista, Kroatiasta, Ranskasta, Serbiasta, Suomesta, Sveitsistä, Tanskasta ja Yhdistyneistä kuningaskunnista (n = 14384). Tässä kyselyaineistossa on kysytty sosiodemografisten taustatekijöiden lisäksi vastaajan käsitystä kulttuurista, kulttuurin kulutuksen tapoja ja laajemmin mielipiteitä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Osa-artikkelissa IV käytössä on suomenkielinen verkkokeskusteluaineisto, joka sisältää Helsingin Sanomien uutisten kommenttikentillä sekä Twitterissä (nykyisin X) käytyä keskustelua yhteensä 2342 kommentin ja twiitin verran.
Aineistoja analysoidaan kolmella pääanalyysimenetelmällä: rakenteellisella aihemallinnuksella (osa-artikkelit I ja IV), rakenneyhtälömallinnuksella (osa-artikkeli II) ja moniulotteisella korrespondenssianalyysillä (osa-artikkeli III). Menetelmävalikoima kattaa siis kolme eri tilastollisen tutkimuksen osa-aluetta: klassisen tilastotieteen, tekstidatan laskennallisen analyysin ja geometrisen data-analyysin. Lisäksi analyyseissä tukevina analyysimenetelminä käytetään pääkomponenttianalyysiä ja muita dimensio- reduktiomenetelmiä, keskiarvovertailuja ja regressioanalyysejä. Väitöskirjassa käytetään siis monipuolisesti eri tilastomenetelmiä ja empiirisiä aineistoja, ja se sisältää laajempaa tutkimuskentän metodologista reflektointia. Sitä kautta se osallistuu myös keskusteluun uusien laskennallisten menetelmien tarjoamista mahdollisuuksista kulttuurin tutkimukseen ja sosiologian piirissä laajemmin.
Väitöskirjan osa-artikkelissa I tutkitaan kulttuurin käsitteelle eri Euroopan maissa annettuja merkityksiä ja näiden merkitysten maantieteellistä, sosioekonomista ja kulttuuris-poliittista jakautumista. Kulttuurin merkitykset mallinnetaan laskennallisesti kyselyaineiston avovastausten perusteella. Analyysi osoittaa viisi erilaista kulttuurin käsitteen ymmärrystä, joista osa jakaantuu hienojakoisemmiksi aiheiksi. Kulttuurin merkitysten mallin mukaan tärkein kulttuurikäsityksiä erotteleva jakolinja on kulttuurin ymmärtäminen sen kapeammassa merkityksessä taiteina ja laajemmassa merkityksessä eri ryhmien arvoina, tapoina ja perinteinä. Lisäksi kulttuuri ymmärretään yleisemmin ihmisen toimintana, sivistyksenä sekä hyvinä käytöstapoina. Nämä ymmärrykset jakaantuvat ensisijaisesti maantieteellisesti, mutta myös sosiaalisten ja kulttuuris-poliittisten jakolinjojen mukaan. Naissukupuoli, korkeampi ikä, matalinta koulutustasoa korkeampi koulutus, korkeampi kulttuurisen osallistumisen taso sekä vasemmistolainen arvo- ja talouspoliittinen orientaatio ovat yhteydessä kapeaan käsitykseen kulttuurista, kun taas yhteydet laajaan kulttuurikäsitykseen ovat päinvastaiset.
Osa-artikkeli II käsittelee sosiaalisten verkostojen ja kulttuurisen maun välistä yhteyttä. Sosiaaliset verkostot operationalisoidaan moniulotteisen näkökulman tuovalla positiogeneraattorimenetelmällä käyttäen hyväksi ammatillisia verkostoja ja eri ammatteihin kohdistuvia arvostuksia. Kulttuurisen maun mittarina toimii eri musiikki- ja kirjagenreistä pitäminen. Regressioanalyysiä ja latenttien muuttujien mallinnusta yhdistävään rakenneyhtälömallinnukseen pohjautuvan analyysin perusteella laajemmat sosiaaliset verkostot ovat yhteydessä myös laajaan kulttuuriseen makuun, ja laajemmat sosiaaliset verkostot ovat yhteydessä niin laajempaan korkeakulttuurimusiikista kuin populaarimusiikista pitämiseen. Verkostojen kautta välittyvä kulttuurinen pääoma vaikuttaa edistävän kulttuuristen resurssien epätasaista jakautumista Suomessa.
Osa-artikkeli III käsittelee elämäntyylien tilaa ja sen muutosta Suomessa vuodesta 2007 vuoteen 2018, nopean digitalisaation ja sosiaalisen median yhteiskunnallisen merkityksen kasvun ajanjaksolla. Elämäntyylit operationalisoidaan kulttuurisina käytäntöinä yhteensä kahdeksalta eri kulttuurin kulutuksen kentältä: musiikki, tv ja elokuvat, kirjallisuus, ruoka ja juoma, kuvataiteet, urheilu ja ruumiillisuus, internet sekä arkiset vapaa-ajanviettotavat. Muutosta tarkastellaan identtisellä muuttujavalikoimalla seitsemällä ensiksi mainitulla kentällä, sekä lisäämällä tarkasteluun runsaammin internetin käyttöä sekä arkisia vapaa-ajanviettotapoja kuvaavia muuttujia. Muutoksen tutkimiseen sovelletulla geometrisen data-analyysin menetelmäperheeseen kuuluvan moniulotteisen korrespondenssianalyysin perusteella parhaiten elämäntyylejä jäsentää niiden legitiimisyys ja modernius. Identtisillä kulttuurisilla käytännöillä tarkasteltuna elämäntyylien tärkeimmät jäsentävät tekijät ovat pysyneet vakaina, mutta tarkasteluun lisättäessä uusia kulttuuristen käytäntöjen kenttiä, elämäntyylien tärkeimmät jäsentävät ulottuvuudet jakautuvat kahteen eri legitiimiyden akseliin. Kulttuuristen käytäntöjen symbolinen arvo jäsentyy riippuen siitä, arvostetaanko niitä perinteisestä vai modernista lähtökohdasta käsin.
Edellisistä osa-artikkeleista poiketen osa-artikkelissa IV hyödynnetään verkkokeskusteluaineistoja Helsingin keskuskirjasto Oodia koskevan keskustelun tutkimiseen. Kirjasto on keskeinen ja murroksessa olevaa kulttuurista pääomaa ilmentävä ja jakava instituutio. Oodi edustaa monin tavoin uusia kirjastoille annettuja rooleja, ja siksi sitä koskevia mielipiteitä esiintuova empiirinen aineisto on kiinnostava tarkastelun kohde. Oodia koskeva tekstiaineisto analysoidaan rakenteellisella aihemallinnuksella, ja aineisto analysoidaan laadullisesti hyödyntäen temaattista lähiluentaa laskennallisen tekstimallin perusteella. Tulokset osoittavat vahvan polarisaation asenteissa Oodia ja oletettua kirjaston tarkoitusta kohtaan sekä symbolisia rajoja toivottuja kirjaston käyttäjiä ja käyttötapoja koskien. Nähtävissä on suvaitsevainen ja kosmopoliittinen asenne, ja sen vastakohtana konservatiivisempi ja perinteistä kirjastoinstituutiota vaaliva näkemys. Tämä polarisaatio näkyy esimerkiksi suhtautumisena kirjaston oletettuun omistajuuteen eli siihen, ketkä ovat toivottuja kirjastojen palvelujen ja tilojen käyttäjiä.
Väitöskirjalla on kaksi kokoavaa kontribuutiota. Ensimmäiseksi väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa sosiologian keskeiseen kysymykseen kulttuurista ja sen stratifikaatiosta. Se osoittaa paitsi kulttuuristen käytäntöjen, myös itse kulttuurikäsitysten moniulotteisen sosiaalisen stratifikaation. Väitöskirjassa osoitetaan kulttuurin ja kulttuurin kulutuksen kerrostuminen niin yksilötasolla, kuten yksilön ominaisuuksien, pääomien ja arvojen mukaisesti, kuin maantieteellisesti. Lisäksi siinä huomioidaan stratifikaation ajallinen muutos. Väitöskirjan toinen kontribuutio on metodologinen. Siinä sovelletaan suomalaisessa sosiologiassa toistaiseksi vain vähän tai ei lainkaan käytettyjä menetelmiä, kuten moniulotteista korrespondenssianalyysia yhteiskunnallisen muutoksen tutkimisessa tai rakenteellista aihemallinnusta yhteiskunnallisesti tärkeiden merkityserojen tunnistamisen ja jakautumisen tutkimuksessa. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan suomalaisessa sosiologiassa pohtiessaan erilaisten empiiristen kulttuurin mallinnustapojen hyötyjä ja mahdollisuuksia yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimisessa erityisesti laskennallisten tekstianalyysimenetelmien tapauksessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]