"Vanhat jäärät vastustaa kaikkee uutta" : Luokanopettajien ajatuksia ilmiöoppimisen vahvuuksista, heikkouksista sekä ilmiölähtöistä toteutusta tukevista ja rajoittavista tekijöistä

Abstract

Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee ilmiöoppimisen sekä ilmiölähtöisen pedagogiikan ulottuvuuksia alakoulun luokanopettajien näkökulmasta. Ilmiölähtöisyys määritellään tutkielmassa oppiainerajoja ylittäväksi, oppilaslähtöiseksi sekä yhteistoiminnallisuutta korostavaksi opetuksen lähtökohdaksi, joka pohjautuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa opetuksen järjestäjiä toteuttamaan ilmiölähtöisyyteen viittaavaa toimintaa muun muassa monialaisten oppimiskokonaisuuksien muodossa. Ilmiöoppimista hyödyntämällä voidaan nykytutkimuksen mukaan vahvistaa monia tulevaisuuden taitoja. Lisäksi sen on todettu motivoivan sekä sitouttavan oppilaita paremmin koulunkäyntiin. Aikaisempi tutkimus myöntää ilmiölähtöisyyden toteuttamisen olevan toisinaan haastavaa niin opettajille kuin myös kokonaisille kouluille, sillä ilmiölähtöisyys ei automaattisesti istu opettajan perinteiseen rooliin tai sisältölähtöisen koulun toimintakulttuuriin. Tutkielmaa varten kerätty laadullinen tutkimusaineisto koostuu 27:n alakoulun luokanopettajan kokemuksista ja ajatuksista liittyen ilmiöoppimiseen sekä ilmiölähtöisen opetuksen toteuttamiseen. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella ja analysoitu sisällönanalyysin keinoin aineistolähtöisesti. Ensimmäinen tutkimuskysymys kartoitti luokanopettajien kokemuksia ilmiöoppimisen vahvuuksista ja heikkouksista. Aineistosta nousi esiin 11 luokkaa luokanopettajien kokemista ilmiöoppimisen vahvuuksista. Näitä olivat syvempi oppiminen ja ymmärtäminen, oppilaiden innostaminen ja motivointi, opetuksen luonteva eheytys, yhteistyötaitojen harjoittelu, erilaisten oppijoiden huomioiminen, opetuksen merkityksellisyys, opitun muistaminen, tiedonhaun harjoittelu, toiminnallisuus ja kokemuksellisuus, tutkiva ote sekä kiireettömyys. Ilmiöoppimisen heikkouksiksi muodostui 7 luokanopettajan kokemaa luokkaa: suunnittelun ja toteutuksen kuormittavuus, soveltumattomuus kaikkien oppilaiden tarpeisiin, irrallisuus muusta opetuksesta, ilmiölähtöisyyden toteutuksen epämääräisyys, ilmiöoppimisen hyötyjen kyseenalaistaminen, ilmiölähtöisyyden soveltumattomuus kaiken opettamiseen sekä arvioinnin toteuttaminen. Toinen tutkimuskysymys kartoitti tekijöitä, jotka joko tukevat tai rajoittavat luokanopettajien mahdollisuuksia toteuttaa ilmiölähtöisyyttä opetuksessaan. 15 aineistosta löydettyä tekijää jaettiin tuloksissa neljään yläluokkaan, joita olivat koulun yhteisöllisyys, opettajan tietämys ilmiölähtöisyydestä, koulu tarjoamat resurssit sekä ilmiölähtöisyyteen liittyvät rakenteelliset muutokset. Tutkielma antaa laadullista tietoa siitä, millaisena ilmiöoppiminen sekä ilmiölähtöinen pedagogiikka koetaan tällä hetkellä suomalaisessa alakoulukontekstissa luokanopettajien näkökulmasta. Vaikka aineiston opettajat kokivatkin ilmiöoppimisen pääsääntöisesti opetusta rikastavana ja tärkeänä asiana, voi sen käytännön toteuttamiseen yhä liittyä monia aineistossa esiin tulleita haasteita. Jatkossa koulujen voisi olla hyvä kiinnittää enemmän huomiota sellaisiin tekijöihin, joiden koetaan tukevan opettajien mahdollisuuksia toteuttaa ilmiölähtöisyyttä.