Antibioottiprofylaksin vaikutus C- ja G-ryhmien streptokokkien aiheuttamaan sairastavuuteen synnyttäneillä ja vastasyntyneillä
Heino, Sanni (2025)
2025
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501301829
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501301829
Tiivistelmä
C- ja G-ryhmien streptokokkien aiheuttamasta infektiosairastavuudesta on hyvin suppeasti tutkimustietoa. Tutkimuksessamme ”Antibioottiprofylaksin vaikutus C- ja G-ryhmien streptokokkien aiheuttamaan sairastavuuteen synnyttäneillä ja vastasyntyneillä” verrataan infektioiden esiintyvyyttä vuosina 2015–2017 ja 2019–2021 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa synnyttäneillä. Jälkimmäisellä ajanjaksolla valtaosa synnyttäjistä, joilla viljelyseulonta osoitti C- tai G-ryhmän streptokokkikolonisaation, oli saanut synnytyksen yhteydessä antibioottiprofylaksin vuonna 2018 annetun hoito-ohjeen mukaisesti.
Tutkimukseen otettiin mukaan synnyttäjät, joilla seulontaviljelyssä osoitettiin positiivinen C- tai G-ryhmän streptokokkikolonisaatio raskausviikoilla 35–37. Synnyttäjät, joilla oli seulontaviljelyssä osoitettu samanaikainen B-ryhmän streptokokkikolonisaatio, rajattiin pois tutkimuksesta. Tutkimusryhmä muodostui vuosina 2019–2021 synnyttäneistä, joita oli yhteensä 340. Verrokkiryhmän muodostivat vuosina 2015–2017 synnyttäneet, joita oli yhteensä 67. Tutkimusryhmässä vastasyntyneitä oli 345 ja verrokkiryhmässä 68. Kontrolliryhmän pieni otoskoko johtui vaikeuksista löytää potilastietokannoista kaikki kriteereihin sopivat synnyttäjät.
Tutkimuksessa havaitsimme, ettei antibioottiprofylaksi laskenut merkitsevästi äidin synnytyksenjälkeistä infektiosairastavuutta. Äidin infektiosairastavuudessa havaittiin kuitenkin laskeva trendi antibioottiprofylaksihoidon myötä. Sen sijaan tutkimusryhmän vastasyntyneillä havaittiin merkitsevästi alhaisempi infektiosairastavuus kuin verrokkiryhmän vastasyntyneillä. Vastasyntyneillä esiintyneet infektiot olivat määrittämättömiä infektioita, joten antibioottiprofylaksi ei vähentänyt minkään yksittäisen infektion esiintyvyyttä tässä tutkimuksessa.
Tutkimuksen kliininen merkitys jäi kuitenkin vähäiseksi, minkä vuoksi aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Jatkotutkimuksissa tulisi käyttää suurempia otoskokoja, jotta tulokset voitaisiin yleistää laajempaan väestöön. Lisäksi tutkimuksissa tulisi huomioida muut infektioiden riskitekijät, jotta ryhmien välillä ei olisi merkitseviä eroja näiden tekijöiden osalta.
Tutkimukseen otettiin mukaan synnyttäjät, joilla seulontaviljelyssä osoitettiin positiivinen C- tai G-ryhmän streptokokkikolonisaatio raskausviikoilla 35–37. Synnyttäjät, joilla oli seulontaviljelyssä osoitettu samanaikainen B-ryhmän streptokokkikolonisaatio, rajattiin pois tutkimuksesta. Tutkimusryhmä muodostui vuosina 2019–2021 synnyttäneistä, joita oli yhteensä 340. Verrokkiryhmän muodostivat vuosina 2015–2017 synnyttäneet, joita oli yhteensä 67. Tutkimusryhmässä vastasyntyneitä oli 345 ja verrokkiryhmässä 68. Kontrolliryhmän pieni otoskoko johtui vaikeuksista löytää potilastietokannoista kaikki kriteereihin sopivat synnyttäjät.
Tutkimuksessa havaitsimme, ettei antibioottiprofylaksi laskenut merkitsevästi äidin synnytyksenjälkeistä infektiosairastavuutta. Äidin infektiosairastavuudessa havaittiin kuitenkin laskeva trendi antibioottiprofylaksihoidon myötä. Sen sijaan tutkimusryhmän vastasyntyneillä havaittiin merkitsevästi alhaisempi infektiosairastavuus kuin verrokkiryhmän vastasyntyneillä. Vastasyntyneillä esiintyneet infektiot olivat määrittämättömiä infektioita, joten antibioottiprofylaksi ei vähentänyt minkään yksittäisen infektion esiintyvyyttä tässä tutkimuksessa.
Tutkimuksen kliininen merkitys jäi kuitenkin vähäiseksi, minkä vuoksi aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Jatkotutkimuksissa tulisi käyttää suurempia otoskokoja, jotta tulokset voitaisiin yleistää laajempaan väestöön. Lisäksi tutkimuksissa tulisi huomioida muut infektioiden riskitekijät, jotta ryhmien välillä ei olisi merkitseviä eroja näiden tekijöiden osalta.