Immersiivinen journalismi, tunnekokemus ja empatia : Audiovisuaalisen aineiston analyysi Nonny de la Peñan teoksesta ”Kiya”
Ben Lulu, Orna (2025)
Ben Lulu, Orna
2025
Visuaalisen journalismin ja visuaalisen tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Visual Journalism and Visual Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501291796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501291796
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee, millä keinoin journalisti Nonny de la Peña pyrkii herättämään katsojassaan empatian tunteita teoksessa Kiya. Virtuaalitodellisuuteen toteutettu teos kertoo erään yhdysvaltalaisen perheen tragediasta, jossa perheenäiti Zakiya ”Kiya” Lawsonin surmaa naisen entinen puoliso. Immersiivistä journalismia edustava tarina on rakennettu poliisin valokuvien ja hätäpuheluiden avulla.
Tutkimuksen teoreettinen osa erittelee virtuaalitodellisuuden ominaisuuksia, tarkastelee empatiaa yhteiskunnan ja median näkökulmasta sekä tutkii immersiivisen journalismin eettisiä kysymyksiä. Audiovisuaalisen aineiston analyysi käsittelee teosta teoreettisessa viitekehyksessä eriteltyjen virtuaalitodellisuuden ominaisuuksien, immersiivisyyden, läsnäolon tunteen, interaktion ja spatiaalisen äänisuunnittelun, näkökulmista. Hyödynnän analyysissä myös elokuvatutkimuksessa vakiintuneita videon ominaisuuksia, kuten ympäristön kuvausta, liikettä, valaistusta ja dialogia. Analyysimenetelmänä käytän audiovisuaalisen aineiston analyysiä, joka sisältää aineiston kvalitatiivisen tarkastelun. Tutkimuksen lähestymistapa on autoetnografinen, sillä tutkimusaineisto perustuu tutkijan omien tuntemusten ja kokemusten pohjalta tehtyihin muistiinpanoihin.
Tutkimus läpivalaisee immersiivisen journalismin tarinankerronnallisia keinoja ja sitä, miten journalismia rakennetaan virtuaalitodellisuuteen. Kunnianhimoinen Kiya-teos onnistuu katsojassaan herättämään empatian tunteita, mutta teoksen tarkempi tarkastelu nostaa pohdintaan immersiivisen journalismin ja empatian ympärillä käytävän keskustelun haasteet genren luonteen näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen osa erittelee virtuaalitodellisuuden ominaisuuksia, tarkastelee empatiaa yhteiskunnan ja median näkökulmasta sekä tutkii immersiivisen journalismin eettisiä kysymyksiä. Audiovisuaalisen aineiston analyysi käsittelee teosta teoreettisessa viitekehyksessä eriteltyjen virtuaalitodellisuuden ominaisuuksien, immersiivisyyden, läsnäolon tunteen, interaktion ja spatiaalisen äänisuunnittelun, näkökulmista. Hyödynnän analyysissä myös elokuvatutkimuksessa vakiintuneita videon ominaisuuksia, kuten ympäristön kuvausta, liikettä, valaistusta ja dialogia. Analyysimenetelmänä käytän audiovisuaalisen aineiston analyysiä, joka sisältää aineiston kvalitatiivisen tarkastelun. Tutkimuksen lähestymistapa on autoetnografinen, sillä tutkimusaineisto perustuu tutkijan omien tuntemusten ja kokemusten pohjalta tehtyihin muistiinpanoihin.
Tutkimus läpivalaisee immersiivisen journalismin tarinankerronnallisia keinoja ja sitä, miten journalismia rakennetaan virtuaalitodellisuuteen. Kunnianhimoinen Kiya-teos onnistuu katsojassaan herättämään empatian tunteita, mutta teoksen tarkempi tarkastelu nostaa pohdintaan immersiivisen journalismin ja empatian ympärillä käytävän keskustelun haasteet genren luonteen näkökulmasta.