Lapsen puolella vai lapsen puolesta? : Lapsen edun määrittyminen huoltajuuskiistoissa

Abstract

Huoltajuuskiista voi olla tunnemyrsky, jossa lapsen edun toteutuminen saatetaan kyseenalaistaa ammattilaisten ja vanhempien toimesta. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan lapsen edun määrittymistä huoltajuuskiistoissa aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella. Tutkielman menetelmä on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa lapsen edun määrittymisestä huoltajuuskiistoissa.

Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu lapsen edun käsitteeseen sekä huoltajuuskiistoihin. Kiistoja tarkastellaan niiden monimuotoisuuden ja ratkaisukeinojen avulla. Tutkielman aineisto koostuu 14 vertaisarvioidusta julkaisusta, joista yksi on suomalainen ja loput kansainvälisiä. Aineistoa on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty koodausta ja teemoittelua.

Tulosten mukaan lapsen etua voidaan tarkastella lasten näkökulmasta tai vanhempien ja ammattilaisten näkökulmasta. Lasten näkökulmassa lapsen etu määrittyy lapsen oikeuksien, lapsen hyvinvoinnin tai hoivan kautta. Lapsen oikeuksien näkökulma painottaa lainsäädäntöä, kun taas lapsen hyvinvoinnin näkökulma korostaa hyvinvointia lakien sijasta. Hoivan näkökulmassa painottuu lapsen saama hoiva. Vanhempien ja ammattilaisten näkökulmassa lapsen etu määrittyy vanhemman ja lapsen välisen suhteen, vanhemman oikeuksien tai päätöksenteon käytännön näkökulmien avulla. Vanhemman ja lapsen välinen suhde voi vaatia joko suhteen ylläpitämistä tai etäännyttämistä, mutta vanhemman oikeuksien näkökulma korostaa vanhemman oikeuksia lapsen edun määrittelyssä. Päätöksenteon käytännön näkökulma puolestaan nostaa esiin, kuinka lapsen edun toteutuminen on ennustamista ja vaihtoehtojen punnitsemista.

Lapsen etu on tulkinnalle avoin käsite, jota voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Suomessa sosiaalitoimi on tuomioistuimen yhteistyökumppani, mutta yhteistyö voi olla kirjavaa muissa maissa. Tutkielma heijastelee eri maiden välisiä eroja ja jatkokysymyksenä esitetään, miten lapsen etu määrittyy sosiaalityöntekijöiden toimesta eri maissa. Arvioidessaan lapsen etua huoltajuuskiistassa, sosiaalityöntekijä aloittaa tarkastelun tietystä näkökulmasta. Näkökulmat kuitenkin täydentävät toisiaan, jolloin syntyy yleiskäsitys lapsen edusta. Tutkielma ei ota kantaa, mikä on lapsen etu, mutta pohtii, onko lapsen etu olla lapsen puolella vai tehdä asioita lapsen puolesta.