Ilmaisjaosta hiilitulliin : Euroopan unionin hiilirajamekanismi hiilivuodon torjunnan välineenä
Hiltunen, Tomi (2025)
2025
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501291791
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501291791
Tiivistelmä
Eurooppalaisen ilmastopolitiikan keskeisin instrumentti on EU:n päästökauppajärjestelmä. Hinnoittelemalla kasvihuonekaasupäästöt järjestelmä korjaa haitallisten ulkoisvaikutusten vääristämät markkinat ja tuottaa teollisuudelle kannustimia päästövähennyksiin. Kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa on kuitenkin vaaransa, sillä päästökauppa tuottaa eurooppalaisille teollisuusyrityksille sellaisia kustannuksia, joita näiden kansainväliset kilpailijat eivät välttämättä kohtaa. Kiristyvän päästökaupan myötä eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky voi heikentyä ja vaarana on hiilivuoto, eli vahvan ilmastopolitiikan aiheuttama teollisen tuotannon tai sen markkinaosuuksien siirtyminen löyhemmän ilmastopolitiikan maihin. Toistaiseksi hiilivuotoa on ehkäisty jakamalla kaikkein vuotoaltteimmille aloille päästöoikeuksia maksutta.
Vähentääkseen tuontisidonnaisia päästöjään, vahvistaakseen hintasignaalia ja ulottaakseen kunnianhimoista ilmastopolitiikkaansa muualle maailmaan EU on korvaamassa päästöoikeuksien ilmaisjaon uudella välineellä, hiilirajamekanismilla. Hiilirajamekanismi on tuontihyödykkeiden tuotannon hiilisisältöön perustuva tuontitulli, joka takaa, että tuontihyödykkeiden tuotannon päästöt tulevat hinnoitelluksi samoin kuin jos tuotanto olisi tapahtunut unionin alueella päästökaupan alaisena. Tuotannon päästöihin perustuvana sesynnyttää samalla unionin kauppakumppaneille kannustimia päästövähennyksiin. Mekanismin käyttöön liittyy kuitenkin epävarmuutta, sillä se on kauppapoliittisesti tulenarka, eikä hiilitullia ole vastaavassa kokoluokassa koskaan ennen käytetty.
Tutkielmassa verrataan laadullisin menetelmin hiilirajamekanismia sitä edeltävään maksuttomien päästöoikeuksien jakamiseen ja arvioidaan, millä tavoin siirtyminen hiilirajamekanismiin vaikuttaa unioniin sen ilmastotavoitteiden ja kansainvälisen kaupan suhteen. Alkuvaiheessaan mekanismin vaikutukset ovat kaksijakoiset: se on onnistunut vaikuttamaan myönteisesti EU:n ulkopuolisten maiden ilmastopolitiikkaan, mutta samalla se on joutunut toistuvan käsittelyn kohteeksi Maailman kauppajärjestössä. Hiilirajamekanismista tulee unionille tulonlähde, mutta kauppapoliittisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi EU voi joutua ohjaamaan tästä saamiaan tuloja kehittyvissä maissa tehtävien ilmastotoimien rahoittamiseen.
Vähentääkseen tuontisidonnaisia päästöjään, vahvistaakseen hintasignaalia ja ulottaakseen kunnianhimoista ilmastopolitiikkaansa muualle maailmaan EU on korvaamassa päästöoikeuksien ilmaisjaon uudella välineellä, hiilirajamekanismilla. Hiilirajamekanismi on tuontihyödykkeiden tuotannon hiilisisältöön perustuva tuontitulli, joka takaa, että tuontihyödykkeiden tuotannon päästöt tulevat hinnoitelluksi samoin kuin jos tuotanto olisi tapahtunut unionin alueella päästökaupan alaisena. Tuotannon päästöihin perustuvana sesynnyttää samalla unionin kauppakumppaneille kannustimia päästövähennyksiin. Mekanismin käyttöön liittyy kuitenkin epävarmuutta, sillä se on kauppapoliittisesti tulenarka, eikä hiilitullia ole vastaavassa kokoluokassa koskaan ennen käytetty.
Tutkielmassa verrataan laadullisin menetelmin hiilirajamekanismia sitä edeltävään maksuttomien päästöoikeuksien jakamiseen ja arvioidaan, millä tavoin siirtyminen hiilirajamekanismiin vaikuttaa unioniin sen ilmastotavoitteiden ja kansainvälisen kaupan suhteen. Alkuvaiheessaan mekanismin vaikutukset ovat kaksijakoiset: se on onnistunut vaikuttamaan myönteisesti EU:n ulkopuolisten maiden ilmastopolitiikkaan, mutta samalla se on joutunut toistuvan käsittelyn kohteeksi Maailman kauppajärjestössä. Hiilirajamekanismista tulee unionille tulonlähde, mutta kauppapoliittisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi EU voi joutua ohjaamaan tästä saamiaan tuloja kehittyvissä maissa tehtävien ilmastotoimien rahoittamiseen.