Tahdosta riippumaton nuorisopsykiatrinen hoito ja rikoskäyttäytyminen

Abstract

Mielenterveyden häiriöt ovat rikosseuraamuksiin joutuneilla nuorilla yleisempiä kuin nuoruusikäisessä väestössä keskimäärin. Psykiatriseen hoitoon tulleilla nuorilla rikoskäyttäytyminen on yleistä, ja psykiatrinen sairastavuus on yhteydessä myöhempään rikoskäyttäytymiseen. Rikoskäyttäytymisen ja tahdosta riippumattomaan hoitoon ottamismenettelyn välisiä yhteyksiä nuoruusikäisten joukossa ei tunneta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko ensimmäistä kertaa psykiatriseen sairaalahoitoon tulleiden nuorten hoitoa edeltävässä ja hoidon jälkeisessä rikoskäyttäytymisessä eroa hoitoon tulotavan (tahdosta riippumatta eli tarkkailulähetteellä vs. vapaaehtoisesti) ja hoidon toteutumistavan (tahdosta riippumatta vs. vapaaehtoisesti) mukaan.

Tutkimus on rekisteripohjainen seurantatutkimus, jonka aineisto koostuu kaikista 13–17-vuotiaista suomalaisista, jotka joutuivat psykiatriseen sairaalahoitoon ensimmäistä kertaa vuosina 1996–2010 (n = 12 725). Hoitotapahtumien tiedot kerättiin kansallisesta sosiaali ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO). Tiedot rikosrekisterimerkintään johtaneista teoista kerättiin Tilastokeskuksen ylläpitämästä Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset -rekisteristä, ja tutkittavia seurattiin 10 vuotta indeksisairaalajakson päätyttyä. Selittävinä muuttujina tutkimuksessa käytettiin nuorten ohjautumistapaa hoitoon (tarkkailu eli M1-lähetteellä vs. vapaaehtoisesti) ja hoidon toteutumistapaa (tahdosta riippumatta vs. vapaaehtoisesti). Rikoskäyttäytymistä ennen ensimmäistä sairaalahoitojaksoa ja seurannassa tarkasteltiin kahdella muuttujalla: mikä tahansa rikosteko tai väkivaltarikos. Lisäksi analyyseissä käytettiin muuttujina potilaiden ikää indeksihoidon alkaessa ja sukupuolta.

Rikostausta ennen ensimmäistä sairaalahoitojaksoa on noin kaksi kertaa yleisempää tarkkailulähetteellä hoitoon ohjautuneiden ja tahdosta riippumattomaan hoitoon otettujen joukossa verrattuna vapaaehtoisesti hoitoon ohjautuneisiin ja vapaaehtoiseen hoitoon otettuihin. Sekä tarkkailulähetteellä hoitoon ohjautuminen että tahdosta riippumatta toteutunut hoito ovat yhteydessä myöhempään rikoskäyttäytymiseen yleensä ja väkivaltarikollisuuteen. Yhteys todettiin myös monimuuttujamallissa, jossa ikä, sukupuoli, psykiatrinen diagnoosi ja mahdollinen aiempi rikostausta kontrolloitiin. Sukupuolten mukaan ositetuissa analyyseissa tahdosta riippumatta toteutunut hoito on yhteydessä myöhempään rikollisuuteen yleensä ja väkivaltarikollisuuteen vain naisten joukossa.

Tarkkailulähetteellä hoitoon ohjautuminen ja tahdosta riippumatta toteutunut hoito ovat yhteydessä sekä hoitoa edeltävään että hoidon jälkeiseen rikoskäyttäytymiseen yleensä ja väkivaltarikollisuuteen nuorisopsykiatristen potilaiden joukossa. Lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden varhainen tunnistaminen ja hoito ovat keskeisessä asemassa rikoskäyttäytymisen riskin pienentämiseksi. Alaikäisten mielenterveyspalveluilla tulee olla riittävät resurssit asianmukaisen hoidon takaamiseksi.