Metsätalouden ilmastoriskien hallinta ja vakuuttaminen

Abstract

Suomen metsät ovat aikojen saatossa sopeutuneet muuttuviin ilmastoihin. Kasvillisuusvyöhykkeet ovat eläneet vuosituhansia ilmaston lämpötiloja hitaasti mukaillen. Meneillään oleva, ihmisen toimesta alkunsa saanut keskilämpötilan kohoamisesta johtuva ilmastonmuutos on kuitenkin niin nopea, ettei metsien ole mahdollista sopeutua vaadittavalla nopeudella. Keskilämpötilan nousun ja sen seurausten arvioidaan vaikuttavan jatkossa tuotantokapasiteettiin ja tuottavuuteen Suomen teollisuudenaloista erityisesti metsätaloudessa. Suomi on yksi maailman suurimmista puutuotteiden viejämaista, ja metsäsektori vastaa merkittävää osaa Suomen viennin ja kaikkiaan BKT:n arvosta. Suomen viennin lasku dramaattisesti metsätuhojen myötä aiheuttaisi ongelmia metsänomistajien ohella kaikille arvoketjun yrityksille ja palkansaajille sekä koko valtiolle BKT:n pienentyessä ja kauppataseen heiketessä. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Suomen metsätalouteen, ja metsätaloudestaan riippuvaisuus asettaa Suomelle vaatimuksen varautua metsiin kohdistuviin vaikutuksiin.

Lähestyn tässä tutkimuksessa ilmastonmuutoksen myötä metsiin kohdistuvia vaikutuksia ja niihin varautumista riskin ja riskienhallinnan käsitteillä. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen metsätalouteen sekä metsiin kohdistuvien riskien hallinnan keinoja sekä vakuuttamisen roolia näiden hallintakeinojen joukossa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja analyysimenetelmänä on käytetty temaattista sisällönanalyysia. Aineistona on hyödynnetty kahdeksaa suomalaista raporttia, jotka käsittelevät ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja riskienhallintaa metsätaloudessa. Teoreettisessa viitekehyksessä klassiset ja modernit teoriat yhdistyvät ajankohtaiseen tutkimukseen riskin, riskienhallinnan ja vakuuttamisen soveltamisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa.

Analysoitujen raporttien mukaan ilmastonmuutos lisää äärimmäisten sääilmiöiden yleistymistä ja voimakkuutta sekä alentaa metsien vastustuskykyä tuhonaiheuttajia vastaan. Metsätuhojen on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä, mikä aiheuttaa vaatimuksen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin tuhoihin varautumisesta. Varautumisen keinoissa korostuvat sopeutumiseen tähtäävät keinot. Merkittävimpänä sopeutumisen keinona on metsien resilienssiä lisäävät metsänhoidon toimenpiteet. Tuloksien perusteella ilmastonmuutos aiheuttaa kuitenkin menetyksiä, joihin ei täysin voida vastata metsänhoidollisilla toimenpiteillä. Esimerkiksi myrsky- ja tuulituhot voivat aiheuttaa menetyksiä, vaikka metsänhoidon toimenpiteet olisi hyvin toteutettu. Jäljelle jää siis niin sanottu jäännösriski, mistä syystä menetyksiin varautumisessa tulisi harkita riskin siirtämistä vakuuttamista hyödyntäen. Metsävakuuttamista kuitenkin käsitellään aineistossa varteenotettavaa riskienhallinnan keinoa ennemmin vain maininnan tasolla, ja siihen liittyvässä keskustelussa painottuu metsävakuuttamisen mahdollisuuksien sijaan siihen liittyvät haasteet.

Aineistossa metsävakuuttaminen näyttäytyy toimivan riskienhallinnan keinon sijaan asiana, jota tulee kehittää, jotta se voi vastata ilmastonmuutoksen myötä muuttuvaan tarpeeseen. Tuloksissani esiintyvä vakuuttamisen haasteiden painottuminen on yhteneväistä aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitetyn tarpeen kanssa: vakuuttamista tulisi kehittää ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaavaksi. Tästä kehittämistarpeesta huolimatta aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa korostuu vakuuttamisen mahdollisuudet ilmastoriskien hallinnassa. Tulosteni perusteella metsävakuutuksen merkitystä ei ole nostettu riskienhallinnan keinona niin tärkeään asemaan, kuin aiempi tutkimuskirjallisuus ilmastonmuutokseen liittyvien riskien vakuuttamisesta olisi antanut olettaa. Metsävakuuttamisen olemassaolo riskienhallinnan välineenä tunnistetaan, mutta aihetta käsitellään vain pinnallisesti eikä keskustelua ohjata mahdollisuuksien suuntaan.