Veronkorotuksen alentaminen ja määräämättä jättäminen
Hirvilampi, Roosa (2025)
2025
Kauppatieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-01-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501231662
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501231662
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee poikkeavien veronkorotusten edellytyksiä, jotka löytyvät verotusmenettelylaista. Lakia on muutettu seuraamusmaksujen osalta ja se tuli uudistuneena voimaan vuonna 2018. Ensimmäiset korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökset säännösten soveltamisesta julkaistiin alkukesällä 2024. Päätökset olivat kaivattuja kannanottoja siihen, miten laissa tavoitellusta kaavamaisuudesta voidaan poiketa.
Vaikka uudistuneen lain tavoitteet tasapuolisemman kohtelun, sekä viranomaisharkinnan vähentämisen osalta ovatkin toteutuneet, tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa vaaditaan tapauskohtaista harkintaa veronkorotuksen kohtuullisuuden osalta. Tutkielma keskittyy erityisesti etsimään tulkintoja laista löytyville kriteereille määrätä poikkeuksellinen veronkorotus sekä tulkintoja kohtuuttomuuden ja tulkinnanvaraisuuden käsitteille. Tällaisten käsitteiden merkitys ei selviä pelkästään niiden sanamuodon perusteella. Tutkielman metodina on käytetty lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten, sekä lain esitöiden ja syventävien vero- ohjeiden avulla on pyritty tulkitsemaan voimassa olevien normien sisältöä.
Päätöksessä KHO 2023:93 veronkorotus jätettiin määräämättä, koska tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen virhettä voitiin pitää anteeksi annettavana. Päätöksessä korostetaan, että oikeudellisesti tulkinnanvaraisissa tilanteissa selonottovelvollisuuden täyttyminen riittävällä tavalla voi suojata veronkorotuksilta, eikä ennakkoratkaisun hakematta jättäminen automaattisesti muodosta laiminlyöntiä selonottovelvollisuuteen. Päätös rohkaisee verovelvollisia huolellisuuteen ja ennakoivaan toimintaan, mutta tuo esille kysymyksen siitä, kuinka hyvin verovelvollisten voidaan odottaa tuntevan monimutkaisia verosäännöksiä. Päätöksessä KHO 2024:94 käsiteltiin teknisluonteista virhettä veroilmoituksella, jota verovelvollinen ei ollut oikaissut ennen verotuksen päättymistä. Tässä yhteydessä KHO korosti verovelvollisen erityistä huolellisuusvelvoitetta tietojen ilmoittamisessa, mutta arvioi virheen olevan inhimillinen. Tietojen ristiriitaisuus veroilmoituslomakkeilla ja virheen tahattomuus vaikuttivat kokonaisuuden arviointiin. Tällaisessa tilanteessa kahden prosentin korotusta voitiin pitää erityisestä syystä kohtuuttomana ja veronkorotus määrättiin alennettuna, yhden prosentin mukaisesti.
Vaikka uudistuneen lain tavoitteet tasapuolisemman kohtelun, sekä viranomaisharkinnan vähentämisen osalta ovatkin toteutuneet, tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa vaaditaan tapauskohtaista harkintaa veronkorotuksen kohtuullisuuden osalta. Tutkielma keskittyy erityisesti etsimään tulkintoja laista löytyville kriteereille määrätä poikkeuksellinen veronkorotus sekä tulkintoja kohtuuttomuuden ja tulkinnanvaraisuuden käsitteille. Tällaisten käsitteiden merkitys ei selviä pelkästään niiden sanamuodon perusteella. Tutkielman metodina on käytetty lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten, sekä lain esitöiden ja syventävien vero- ohjeiden avulla on pyritty tulkitsemaan voimassa olevien normien sisältöä.
Päätöksessä KHO 2023:93 veronkorotus jätettiin määräämättä, koska tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen virhettä voitiin pitää anteeksi annettavana. Päätöksessä korostetaan, että oikeudellisesti tulkinnanvaraisissa tilanteissa selonottovelvollisuuden täyttyminen riittävällä tavalla voi suojata veronkorotuksilta, eikä ennakkoratkaisun hakematta jättäminen automaattisesti muodosta laiminlyöntiä selonottovelvollisuuteen. Päätös rohkaisee verovelvollisia huolellisuuteen ja ennakoivaan toimintaan, mutta tuo esille kysymyksen siitä, kuinka hyvin verovelvollisten voidaan odottaa tuntevan monimutkaisia verosäännöksiä. Päätöksessä KHO 2024:94 käsiteltiin teknisluonteista virhettä veroilmoituksella, jota verovelvollinen ei ollut oikaissut ennen verotuksen päättymistä. Tässä yhteydessä KHO korosti verovelvollisen erityistä huolellisuusvelvoitetta tietojen ilmoittamisessa, mutta arvioi virheen olevan inhimillinen. Tietojen ristiriitaisuus veroilmoituslomakkeilla ja virheen tahattomuus vaikuttivat kokonaisuuden arviointiin. Tällaisessa tilanteessa kahden prosentin korotusta voitiin pitää erityisestä syystä kohtuuttomana ja veronkorotus määrättiin alennettuna, yhden prosentin mukaisesti.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8997]