Huono-osaisuuden perintö : Lapsuudessa koetun huono-osaisuuden ylisukupolvisen siirtymisen mekanismit

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella lapsuudessa koetun huono-osaisuuden ylisukupolvisen siirtymisen mekanismeja. Tutkielman taustalla on huoli ajankohtaisesta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa eriarvoisuus ja huono-osaisuus uhkaavat hallituksen sosiaaliturvaleikkausten myötä syventyä, sekä pyrkimys lisätä tietoisuutta ylisukupolvisen huono-osaisuuden ilmiöstä. Tutkielma on toteutettu laadullisena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.

Tutkielman taustoituksessa avataan ylisukupolvisen huono-osaisuuden ilmiötä sekä lapsuutta ja lapsuuden ajan haitallisia kokemuksia. Lisäksi tarkastellaan sosiaalisen kimmoisuuden käsitettä, suojaavien tekijöiden ja positiivisten kokemusten merkitystä lapsuudessa sekä sosiaalityön roolia ylisukupolvisen huono-osaisuuden ennaltaehkäisyssä ja katkaisussa. Tutkielman aineistona toimii 15 vertaisarvioitua kvantitatiivista tutkimusartikkelia. Aineiston analysointi on toteutettu laadullisena sisällönanalyysina koodauksen ja teemoittelun avulla. Analyysin pohjalta huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden mekanismit on jaoteltu neljään kategoriaan: psykososiaaliset mekanismit, mallioppimiseen liittyvät mekanismit, yksilölliset mekanismit sekä yhteiskunnalliset mekanismit.

Psykososiaaliset mekanismit sisältävät psyykkisiä ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä. Haitalliset kokemukset, köyhyys, suojaavien tekijöiden puute sekä perheen rikkonaisuus, heikommat resurssit ja kasautuneet ongelmat lisäävät riskiä psyykkisen kuormituksen, stressin sekä alhaisen henkisen hyvinvoinnin kokemiselle. Nämä voivat puolestaan johtaa terveyden ja mielenterveyden ongelmiin, terveydelle haitalliseen käyttäytymiseen, ongelmallisiin ihmissuhteisiin sekä heikompaan kykyyn palautua vastoinkäymisistä, joiden myötä lapsen riski kokea aikuisuudessa huono-osaisuutta ja päätyä matalaan sosioekonomiseen asemaan kasvaa. Mallioppimiseen liittyvät mekanismit sisältävät sosiaaliseen oppimiseen liittyviä tekijöitä. Myönteisen roolimallin puute sekä vanhempien arvojen, asenteiden ja käytösmallien välittyminen lapselle voivat näkyä esimerkiksi matalampana itsetuntona ja tulevaisuuden tavoitteina sekä haitallisten selviytymisstrategioiden ja käyttäytymismallien omaksumisena. Vanhempien kautta lapsi oppii taitoja myös omaa vanhemmuuttaan varten, jolloin sosiaalisen oppimisen kautta voi syntyä ylisukupolvisuutta ylläpitävä kierre. Yksilölliset mekanismit sisältävät yksilön ominaisuuksiin ja niiden kehittymiseen liittyviä tekijöitä. Yksilön ominaisuuksiin liittyviä riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi heikompi kognitiivinen kyvykkyys, käyttäytymis- ja tarkkaavaisuusongelmat, alttius ryhmänpaineelle sekä heikko stressinsäätelykyky. Yksilön ominaisuudet kehittyvät kuitenkin geenien ja ympäristön monimutkaisessa vuorovaikutuksessa, missä etenkin varhaislapsuuden olosuhteilla on suuri merkitys. Yhteiskunnalliset mekanismit sisältävät yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin liittyviä tekijöitä. Yhteiskunnassa vallitsevat asenteet ja käsitykset, stigma, polarisaatio, hyväosaisuuden kasautuminen sekä puutteet yhteiskunnan tarjoamissa palveluissa, resursseissa ja tukitoimissa voivat vaikeuttaa kasautuneiden ongelmien kanssa kamppailevien yksilöiden ja perheiden elämää entisestään, ja toimia näin huono-osaisuuden ylisukupolvistumista edistävinä tekijöinä.

Vaikka mekanismit on jaoteltu näiden neljän kategorian alle, ei se kuitenkaan poista niiden monimutkaista kietoutumista toisiinsa. Todellisuudessa kyse on toisiinsa limittyvistä prosesseista, jotka vuorovaikutuksessa keskenään voivat lisätä riskejä huono-osaisuuden ylisukupolvistumiselle. Tulosten perusteella on selvää, että turvallisen lapsuuden takaaminen jokaiselle on avainasemassa ylisukupolvisen huono-osaisuuden ennaltaehkäisyssä. Ensisijaisen tärkeää olisi pyrkiä huolehtimaan vanhempien hyvinvoinnista. Lisäksi rakenteellisen sosiaalityön hyödyntäminen voisi olla tehokas keino ylisukupolvisen huono-osaisuuden ennaltaehkäisyssä.