Hybrid Play Experience and Design in Tabletop Gaming

Abstract

Arjen digitalisoituessa ja verkkomedioiden hallitessa monia elämänalueita, lautapelaamisen kaltainen materiaaliseen kokemusmaailmaan pohjautuva vapaa-ajan kulttuuri elää suurinta kukoistuskauttaan. Modernit lautapelit ovat vain yksi osa laajempaa ”pöytäpelaamisen” renessanssia, sillä myös pöytäroolipelit ja miniatyyripelit ovat nyt suositumpia kuin koskaan. Vaikka pöytäpeliharrastajat tyypillisesti korostavat pelien käsinkosketeltavuutta ja niiden tarjoamaa välitöntä, digitaalisuudesta vapaata sosiaalisuuta keskeisinä pelinautinnon lähteinä, harrastus on monella tapaa kytköksissä viimeaikaisiin teknokulttuurisiin kehityskulkuihin.

Erityisesti viimeinen vuosikymmen on ollut fyysisten ja digitaalisten kokemusten välisten rajojen hämärtymisen aikaa pelaamisessa ja vapaa-ajanvietossa, mutta myös laajemmin länsimaisessa kulttuurissa. Arkiaskareiden ja sosiaalisen kanssakäymisen siirtyminen monelta osin netin digitaalisille alustoille on muovannut monella tapaa ihmisten vapaa-ajankokemuksia, sekä elämää ylipäätään. Pöytäpeliharrastajien sekoittaessa fyysisiä ja digitaalisia käytänteitä leikillisessä vuorovaikutuksessa pelikulttuurin sisältöjen kanssa syntyy monenlaisia hybridipelaamisen muotoja. Niissä erilaiset fyysisen ja digitaalisen välisellä janalla sijaitsevat aineelliset ja aineettomat kokemukset yhdistyvät laajemmiksi kokonaisuuksiksi, mikä on verkottuneessa yhteiskunnassa tyypillistä.

Tämä artikkeliväitöskirja on pelitutkimuksen alalle sijoittuva laadullisiin menetelmiin pohjautuva eksploratiivinen tutkimus. Työn monimenetelmällinen lähestymistapa on joustava yhdistelmä yhteiskuntatieteellisiä ja design-tutkimuksen menetelmiä, jota tukee toisiaan täydentävien (ja joskus myös haastavien) teorioiden pohjalta rakennettu teoreettinen viitekehys, jonka keskeisimpiä lähteitä pelitutkimuksen lisäksi ovat mediatutkimus, kuluttajatutkimus ja vapaa-aikatutkimus. Työ koostuu neljästä tutkimusartikkelista, joissa hybridipelikokemuksia ja niiden suunnittelua lautapelikulttuurin puitteissa tarkastellaan tämän laaja-alaisen ja monikulmaisen viitekehyksen valossa.

Työ painottuu suurelta osin (lauta)pelikokemuksia tarkastelevaan perustutkimukseen, jonka tavoitteena oli ymmärtää digitaalisen teknologian ja verkkomedian käyttötapojen merkityksiä modernissa pöytäpeliharrastuksessa. Toisaalta työ tarkastelee sosiokulttuurisessa ympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutuksia (pöytä)peliharrastukseen tänä kriittisenä ajanjaksona. Perustutkimuksellisesta luonteesta huolimatta työssä on vahva tulevaisuuteen suuntautunut designetnografinen eetos, koska tavoitteena oli tuottaa tietoa ja inspiraatiota tulevaisuuden hybridikokemusten suunnittelua varten.

Työssäni olen asemoinut hybridipelaamisen laajempaan kulttuuriseen ja esteettiseen ”jälkidigitaalisuuden” -viitekehykseen, joka viittaa aikaan digitalisoitumisen jo tapahduttua, kun teknologian sijaan niiden mahdollistamat sisällöt ovat nousseet huomion keskipisteeksi. Ymmärrän hybridipelaamisen ajallisena ilmiönä, joka kuva nykyistä aikakautta, jonka määrittäviä tekijöitä ovat kiihtyvä mediakonvergenssi, analogisten ja digitaalisten teknologioiden sulautuminen, sekä näiden seurauksena syntyvät esteettiset ja affektiiviset kokemukset. Tarkastelen ilmiötä sekä teoreettisesta että käytännöllisestä näkökulmasta, esitellen joukon hybridilautapelisuunnittelun kannalta keskeisiä suunnitteluperiaatteita. Toisaalta tuon esiin näkemyksen, että hybridipelit ja hybridipelaaminen ovat pikemmin kokemuksellisia kuin teknologisia kategorioita.

Työn tulokset havainnollistavat kuinka fyysiset ja digitaaliset pöytäpeliharrastuksen osaset muodostavat laajempia kokemuksellisia kokonaisuuksia, joiden myötä merkityksellisten pöytäpelikokemusten synty ei ole rajattu vain pelin pelaamiseen. Tähän liittyen väitän, että verkkomediassa tapahtuvan sosiokulttuurisen vuorovaikutuksen seurauksena muodostuvat laajentuneet hybridipelikokemukset osaltaan edistävät lautapelaamisen aineellisen ja aineettoman kulttuurin maailmanlaajuista leviämistä. Haastan näin pelitutkimuksessa tyypillisen näkökulman, joka painottaa pelitilanteen merkitystä suhteessa pelaamisen laajempaan kontekstiin. Tässä mielessä työ painottaa pöytäpelaamisen hybridissä mediaympäristössä tapahtuvaa sosiomateriaalista vuorovaikutusta (laajentuneiden) hybridipelikokemusten lähteenä. Lisäksi työssä tarkastellaan tämän ympäristön tarjoaman suunnitteluavaruuden mahdollisuuksia hybridipelisuunnittelun kannalta.

Loppujen lopuksi tässä väitöskirjassa tarkasteltu pöytäpeliharrastus on vain yksi esimerkki jälkidigitaalisten kehityskulkujen vaikutuksista nykykulttuuriin. Työssä tehdyt havainnot ovat toivon mukaan sovellettavissa laajemminkin peleihin ja vapaa-aikaan liittyvien hybridikokemusten ymmärtämiseksi, mutta miksei myös laajemminkin nykyaikaisen verkottuneen mediakulttuurin ymmärtämiseksi.

In times of ubiquitous digitality and pervasive media networks, a materially grounded leisure culture of contemporary tabletop gaming is flourishing. This includes the play and culture of modern board games, tabletop role-playing games, and miniature games. While tabletop gamers often herald tangible aesthetics and co-located face to face sociality among the key pleasures of this form of leisure, the tabletop gaming hobby is in many ways shaped by recent techno–cultural developments.

Especially, the past decade has been a period of blurring boundaries between physical and digital experiences in games and leisure, but also more broadly in the contempary West. Everyday practices and social interaction are engaged increasingly through online platforms, shaping the ways in which people experience leisure and life in general. The blending of physical and digital elements in contemporary tabletop gaming practices results in patterns of hybrid play which collate together a variety of tangible and intangible experiences on the physical–digital continuum, characterizing everyday life in the networked society.

This dissertation is an exploratory study, situated in the interdisciplinary field of game studies, with a diverse array of methods and theoretical perspectives. The multi-method approach used in the work is a flexible combination of social– scientific and design research methods. It is supported by a collection of synergistic theories drawn from several related fields, including game studies, media studies, consumer culture studies, and leisure studies. A combination of diverse theoretical perspectives throughout the four articles of the dissertation allows for a comprehensive, multi-angle exploration of hybrid play experiences and design in contemporary tabletop gaming.

The work largely relies on fundamental research on (tabletop game) player experiences. The intention of this was to create understanding on the roles of digital technology and online media practices in contemporary tabletop gaming leisure. Understanding the changing environment of (tabletop game) play in this critical period is among the central goals of this work. However, the study was conducted with a future-oriented design ethnographical ethos, wherein the exploration was carried out to inform and inspire the design of future hybrid play solutions. As a result, I have contextualized hybrid play to a wider aesthetic and cultural “postix digital” paradigm, referring to the way that content has taken the central stage in culture after digital technology has become an inseparable part of everyday life.

I see hybrid play as a temporal phenomenon describing this critical period of converging media and the fusing of analog and digital technologies, and the resulting affective and aesthetic experiences. I investigate the matter from both theoretical and practical perspectives, proposing a set of core principles for hybrid boardgame design, while promoting an understanding of hybrid games and hybrid play as experiential, rather than technological categories.

The results illustrate how experiential assemblages of physical and digital elements in tabletop gaming open an environment for meaningful tabletop gaming experiences beyond the act of playing the game, and how both the material and immaterial cultures of tabletop gaming spread on a global scale through sociocultural hybrid play engagements in networked media. By promoting this approach, I challenge a common approach in games research which emphasizes the gameplay situation over contextual game experiences.

In this, the work highlights sociomaterial interactions in the hybrid media ecosystem of tabletop gaming as a source for hybrid play experiences, and further earmarks key opportunities in the resulting hybrid play design space of tabletop games. Finally, the focus on tabletop gaming in the dissertation is merely an example of postdigital developments in contemporary culture, and the observations made in the work hopefully have wider implications for understanding the entanglements of physical and digital in gaming and leisure experiences, but also more broadly in contemporary networked media cultures.