Majoituspalvelualustojen arvonlisäverohaasteet: Komissiokauppaa vai välityspalvelun myyntiä?

Abstract

Alustatalous on mullistanut kaupankäynnin sekä liiketoiminnan harjoittamisen. Sen nousu on aiheuttanut tulkintaongelmia eri oikeudenaloilla, mukaan lukien arvonlisäverotuksessa. Tämä tutkielma keskittyy alustoihin, joiden kautta myydään majoituspalveluja. Tutkielman tarkoitus on selvittää, millä edellytyksillä majoituspalvelualustojen toimintaa voidaan arvonlisäverotuksessa pitää majoituspalvelun komissiokauppana ja millä edellytyksillä niiden voidaan katsoa myyvän majoituspalvelun välityspalvelua. Komissiokaupan ja välityspalvelun keskeinen ero on se, että komissiokaupassa myynnin katsotaan tapahtuvan asiamiehen eli tutkielman tapauksessa alustan nimissä, kun välityspalvelussa myynnin katsotaan tapahtuvan alkuperäisen palveluntarjoajan eli majoittajan nimissä. Näin ollen tutkielmassa selvitetään minkälaiset seikat puoltavat sitä, että alusta toimii arvonlisäverotuksellisesti omissa nimissään ja mitkä sitä, että alusta toimii majoittajan nimissä.

Tutkielmassa tarkastellaan myös Euroopan komission joulukuussa 2022 julkaisemassa VAT in the Digital Age -lainsäädäntöhankkeessa säädettyä majoituspalveluja tarjoaviin alustoihin sovellettavaa oletetun suorittajan järjestelmää, jossa alusta katsottaisiin tiettyjen edellytysten täyttyessä palvelun myyjäksi. Oletetun suorittajan järjestelmän tavoitteena on kasvattaa alustojen vastuuta arvonlisäveron keräämisessä. Järjestelmää on perusteltu muun muassa sillä, että alustojen kautta majoitusta arvonlisäverottomasti tarjoavat luonnolliset henkilöt ja pienet verovelvolliset vääristävät kilpailua majoitusalalla suhteessa alan perinteisiin arvonlisäverollisiin toimijoihin, kuten hotelleihin. Tutkielman teon aikana lainsäädäntöhankkeen säännöt eivät ole tulleet vielä voimaan. Tutkielmassa arvioidaan järjestelmän soveltamisen mahdollisia vaikutuksia majoituspalveluja tarjoaviin alustoihin.

Tutkielmassa tutkitaan komissiokaupan ja välityspalvelun määritelmien soveltumista majoituspalvelualustoihin lainopillisella metodilla, jossa systematisoidaan ja tulkitaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkielmassa tarkastellaan komissiokaupan ja välityspalvelun välistä rajanvetoa koskevaa oikeuskäytäntöä, jonka jälkeen arvioidaan siinä esitettyjen tunnusmerkkien soveltuvuutta majoituspalvelualustojen toimintaan. Lisäksi tutkielman keskeisiä oikeuslähteitä ovat oikeuskirjallisuus sekä VAT in the Digital Age -hankkeen lainvalmistelumateriaalit.

Tutkielmassa esitetään, että oikeuskäytännössä kehittyneet komissiokaupan ja välityspalvelun rajanvedon arviointikriteerit ovat osin ajalta ennen internettiä tai kehitetty täysin erilaisiin liiketoimintamalleihin. Oikeuskäytännössä keskeiseen asemaan komissiokaupan ja välityspalvelun myynnin välisessä rajanvedossa on asetettu laskutus, mutta tutkielmassa esitetään, että majoituspalvelualustojen tilanteessa arvioinnissa tulisi antaa erityisesti painoarvoa sille, keneltä loppuasiakas mieltää ostavansa majoituksen markkinoinnin perusteella. Arvioinnissa tulisi myös ottaa huomioon alustan käyttöehdot niiden ollessa osa alustan ja sen käyttäjien välistä sopimussuhdetta. Oletetun suorittajan järjestelmästä esitetään, että järjestelmään säädettyjen myönnytysten ei todennäköisesti voida katsoa yhtenäistävän alustojen arvonlisäverotusta Euroopan unionissa. Tutkielmassa myös todettiin, että ei voida yksiselitteisesti väittää, että pienten toimijoiden alustojen kautta tarjoamat majoitukset vääristäisivät majoitusalan kilpailua. Oletetun suorittajan järjestelmän arvellaan aiheuttavan alustoille painetta nostaa hintoja ja lisäävän niiden hallinnollista taakkaa.