Kuntayhtiön rahoituksen markkinaehtoisuus ja johdon asema valtiontukiarvioinnissa
Jaakkola, Annu (2025)
2025
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-01-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501201560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501201560
Tiivistelmä
Kuntaomisteiset yhtiöt ovat yleistyneet tapana tuottaa kuntien palveluita. Kun kuntayhtiö harjoittaa taloudellista toimintaa, kunnan on omistajana noudatettava EU:n valtiontukisääntelyä rahoittaessaan yhtiötä. Jotta kuntayhtiön julkisyhteisöltä saama rahoitus ei vääristäisi kilpailua, rahoitus on myönnettävä markkinaehtoisesti. Valtiontukisäännöt edellyttävät tällaisissa tilanteissa markkinataloustoimijaperiaatteen noudattamista, eli kunnan on arvioitava, tekisikö yksityinen sijoittaja vastaavissa olosuhteissa saman rahoituspäätöksen.
Markkinataloustoimijaperiaate on muodostunut komission ja EU-tuomioistuinten ratkaisukäytännössä. Tutkielmassa tätä käytäntöä systematisoidaan ja tunnistetaan periaatteen soveltamisessa huomioitavia seikkoja. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa yhtiön taloudellisen tilanteen kokonaisvaltainen arviointi, markkinaehtoisen voittotason määrittely ja näiden huomioiminen ennen rahoituspäätöksen tekoa. Markkinaehtoisen voittotason määrittelyyn komissio on antanut seikkaperäiset ohjeet. Koska kuntayhtiöiden rahoitustilanteille ei useinkaan löytyne luontevaa todellista verrokkia yksityiseltä puolelta, johon peilaten rahoituksen ehdot voitaisiin määrittää markkinaehtoisiksi, vaihtoehdoksi jää yleensä yksityisessä rahoituksessa käytettävien mittarien, kuten nettonykyarvon ja sisäisen korkokannan hyödyntäminen.
Tutkielmassa tarkastellaan myös markkinataloustoimijaperiaatteen soveltamista konkreettisesti kuntien yhtiöilleen myöntämään rahoitukseen. Pääomasijoitusten kohdalla arviointi voidaan tehdä melko suoraviivaisesti komission ohjeiden mukaan ja verraten yksityisen sijoittajan todennäköisiin toimiin. Pääomalainan kohdalla haasteeksi voivat tulla vakuudet, joista on kuntayhtiöiden kohdalla erityisiä säännöksiä. Lisäksi pääomalaina rahoitusinstrumenttina ei vertaudu suoraan tavanomaisiin lainoihin sen takasijaisuuden vuoksi. Takauksista on olemassa laajimmin kotimaista oikeuskäytäntöä, mikä auttaa hahmottamaan erityisesti valtiontukiarvioinnilta edellytettyä laajuutta.
Tutkielman viimeisessä luvussa arvioidaan kuntayhtiön johdon asemaa valtiontukiarvioinnissa. Kielletyn valtiontuen takaisinperintä voi aiheuttaa kuntayhtiölle merkittäviä vaikeuksia. Kysymystä pohditaan yhtäältä valtiontukisäännöissä edellytetyn ”huolellisen taloudellisen toimijan” kannalta ja toisaalta yhtiön johdon huolellisuusvelvollisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa katsotaan, että yhtiön johdon vahingonkorvausvastuulle on tuskin löydettävissä perusteita, sillä vahingon osoittaminen valtiontuen takaisinperinnässä on vaikeaa eikä valtiontukiarviointi ole tuensaajana toimivan yhtiön vastuulla.
Tutkielma on lainopillinen.
Markkinataloustoimijaperiaate on muodostunut komission ja EU-tuomioistuinten ratkaisukäytännössä. Tutkielmassa tätä käytäntöä systematisoidaan ja tunnistetaan periaatteen soveltamisessa huomioitavia seikkoja. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa yhtiön taloudellisen tilanteen kokonaisvaltainen arviointi, markkinaehtoisen voittotason määrittely ja näiden huomioiminen ennen rahoituspäätöksen tekoa. Markkinaehtoisen voittotason määrittelyyn komissio on antanut seikkaperäiset ohjeet. Koska kuntayhtiöiden rahoitustilanteille ei useinkaan löytyne luontevaa todellista verrokkia yksityiseltä puolelta, johon peilaten rahoituksen ehdot voitaisiin määrittää markkinaehtoisiksi, vaihtoehdoksi jää yleensä yksityisessä rahoituksessa käytettävien mittarien, kuten nettonykyarvon ja sisäisen korkokannan hyödyntäminen.
Tutkielmassa tarkastellaan myös markkinataloustoimijaperiaatteen soveltamista konkreettisesti kuntien yhtiöilleen myöntämään rahoitukseen. Pääomasijoitusten kohdalla arviointi voidaan tehdä melko suoraviivaisesti komission ohjeiden mukaan ja verraten yksityisen sijoittajan todennäköisiin toimiin. Pääomalainan kohdalla haasteeksi voivat tulla vakuudet, joista on kuntayhtiöiden kohdalla erityisiä säännöksiä. Lisäksi pääomalaina rahoitusinstrumenttina ei vertaudu suoraan tavanomaisiin lainoihin sen takasijaisuuden vuoksi. Takauksista on olemassa laajimmin kotimaista oikeuskäytäntöä, mikä auttaa hahmottamaan erityisesti valtiontukiarvioinnilta edellytettyä laajuutta.
Tutkielman viimeisessä luvussa arvioidaan kuntayhtiön johdon asemaa valtiontukiarvioinnissa. Kielletyn valtiontuen takaisinperintä voi aiheuttaa kuntayhtiölle merkittäviä vaikeuksia. Kysymystä pohditaan yhtäältä valtiontukisäännöissä edellytetyn ”huolellisen taloudellisen toimijan” kannalta ja toisaalta yhtiön johdon huolellisuusvelvollisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa katsotaan, että yhtiön johdon vahingonkorvausvastuulle on tuskin löydettävissä perusteita, sillä vahingon osoittaminen valtiontuen takaisinperinnässä on vaikeaa eikä valtiontukiarviointi ole tuensaajana toimivan yhtiön vastuulla.
Tutkielma on lainopillinen.