Oikeus tulevaisuuteen?: Ilmastokriisi ja ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus

Abstract

Ilmastonmuutos on vakava uhka tulevien sukupolvien perustavanlaatuisten oikeuksien toteutumiselle. Tutkielmassa perehdytään haasteisiin, jotka liittyvät oikeuksien myöntämiseen tuleville sukupolville ja tulevien sukupolvien oikeusasemaan. Keskeisiä tällaisia haasteita ovat tulevien sukupolvien määritteleminen sekä tulevien sukupolvien sopivuus vallitsevaan käsitykseen oikeussubjektiudesta. Tutkielmassa esitetään erilaisia vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, miten nämä haasteet voidaan ratkaista. Ilmastonmuutoksen globaalista luonteesta johtuen tutkielmassa painottuu kansainvälisen oikeuden näkökulma.

Oikeutusta tulevien sukupolvien oikeuksille haetaan ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden periaatteista. Ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus merkitsee ajallisen ulottuvuuden lisäämistä oikeudenmukaisuuteen. Sen keskeinen tehtävä on selittää oikeudenmukaisuutta eri ajassa elävien ihmisten välillä. Ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden valossa voidaan todeta, että nykyihmisillä on moraalinen velvollisuus pyrkiä säilyttämään mahdollisimman paljon vaihtoehtoja tuleville sukupolville. Tämä merkitsee sitä, että nykyistä ilmaston lämpenemistä kiihdyttävää kulutukseen keskittyvää elämäntyyliä ei voida pitää eettisesti kestävänä.

Tulevien sukupolvien oikeuksiin on viitattu useissa kansallisissa ja kansainvälisissä oikeudellisissa instrumenteissa, mutta niillä on ollut vähän todellista merkitystä. Tuomioistuimissa on enenevissä määrin sen sijaan hyväksytty ajatus siitä, että nykyhetken lapset voivat edustaa tulevien sukupolvien intressejä. Tutkielman lopputuloksena on, että mielekkäintä olisi perustaa tulevien sukupolvien oikeuksien turvaamiseen tähtäävä erillinen edustajan tehtävä, tai ajaa tulevien sukupolvien oikeuksia osana laajempaa ihmiskunnan etujen kokonaisuutta.