Dynaamiset kyvykkyydet tekoälykehittämisen edellytyksinä julkisessa hallinnossa : Case Kansaneläkelaitos

Abstract

Teknologinen kehitys ja digitaalinen transformaatio ovat muokanneet merkittävästi yhteiskuntien ja organisaatioiden toimintaa. Viime vuosina tekoäly on noussut digitaalisen transformaation keskiöön, ja sen mahdollisuudet ovat herättäneet kasvavaa kiinnostusta myös julkisessa hallinnossa. Tekoälyn kehittäminen ja integroiminen organisaatioon on prosessi, joka vaatii organisaatiolta erityisiä kyvykkyyksiä. Aihetta on tutkittu yksityisen sektorin näkökulmasta, mutta julkisen hallinnon kontekstissa ja erityisesti dynaamisten kyvykkyyksien viitekehyksen kautta tarkasteltuna tutkimusta ei ole tehty. Tämä tutkimus pyrkii täyttämään tutkimusaukkoa tarkastelemalla, millaisia dynaamisia kyvykkyyksiä tekoälykehittäminen edellyttää julkisessa hallinnossa.

Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa ja kuvailla dynaamisia kyvykkyyksiä, jotka mahdollistavat tekoälykehittämisen julkisessa hallinnossa. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään Teecen (2007) dynaamisten kyvykkyyksien mallia, joka jakautuu tunnistamisen, tarttumisen ja muutoksen aikaansaamisen ulottuvuuksiin. Tutkimuskysymyksenä toimii: "Millaisia dynaamisia kyvykkyyksiä tekoälykehittäminen edellyttää julkisessa hallinnossa?" Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa kohdeorganisaationa oli Kansaneläkelaitos. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla Kelan asiantuntijoilta, jotka työskentelevät tekoälykehittämisen parissa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkimustulosten mukaan dynaamiset kyvykkyydet ovat keskeisiä tekoälykehittämisessä julkisessa hallinnossa. Tunnistamisen dynaaminen kyvykkyys perustuu organisatorisiin prosesseihin ja rakenteisiin, toimintaympäristön havainnointiin sekä poikkihallinnolliseen yhteistyöhön, jotka mahdollistavat tekoälymahdollisuuksien tunnistamisen. Tarttumisen dynaaminen kyvykkyys rakentuu kokeilukulttuurista, legitimointikyvykkyydestä ja priorisointikyvykkyydestä, jotka auttavat organisaatiota tarttumaan havaittuihin mahdollisuuksiin ja kehittämään niitä eteenpäin. Muutoksen aikaansaamisen dynaaminen kyvykkyys koostuu teknologisesta kyvykkyydestä ja tekoälyn hallinnasta, rakenteesta ja oppimiskyvykkyydestä sekä johtamiskyvykkyydestä. Se toimii tekoälykehittämisen ohjaavana voimana ja mahdollistaa konkreettisen muutoksen.

Tutkimus osoittaa, että dynaamiset kyvykkyydet eivät toimi yksittäisinä osa-alueina, vaan ne muodostavat moniulotteisen, vuorovaikutteisen ja hierarkkisen kokonaisuuden, joka paitsi mahdollistaa tekoälykehittämisen myös auttaa vastaamaan siihen liittyviin haasteisiin. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa kohdeorganisaatiolle, mutta voivat toimia myös suuntaa antavana muille julkisen hallinnon toimijoille. Lisäksi tutkimus vahvistaa dynaamisten kyvykkyyksien viitekehyksen soveltuvuutta julkisen sektorin kontekstiin ja tarjoaa uusia näkökulmia niiden tutkimiseen.