ASUMA 2.0 : Keskitiiviin kaupungin pientalomaiset asumaratkaisut
Lehtovuori, Panu; Norvasuo, Markku; Rönkä, Kimmo; Tarpio, Jyrki; Zarek, Aleksandra (2025)
Tampereen yliopisto
2025
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3779-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3779-7
Tiivistelmä
Asuma-hankkeessa tarkasteltiin kaikkia asuinympäristöjen mittakaavoja. Lähtökohtana oli asunto laajentuen rakennukseen, kortteliin ja asuma-alueeseen. Sana asuma hankkeen nimessä on kunnianosoitus käsitteen kehittäjän rakennusneuvos, arkkitehti Olli Lehtovuoren pitkälle uralle maanläheisen pientaloasumisen puolestapuhujana. Kaupunkiympäristön laatua arvioitiin tiiviyden useilla käsitteillä kuten peittoasteella, rakentamistehokkuudelle, verkoston tiiveydellä ja kaupunkirakenteen ”tyhjäpainolla” eli taaralla. Keskitiivis kaupunki mahdollistaa monimuotoisen kaupunkirakenteen ja runsaasti eri talotyyppien ja korttelimuotojen yhdistelmiä.
Hankkeessa kehitetty asumayksikkö on pientalomainen, mutta samalla usean asuntokunnan jakama. Yksiköitä on kahta perustyyppiä. Riviyksiköillä muodostetaan suoraa talomassaa ja kulmayksiköt sijoitetaan korttelien kulmiin. Joustavuutta tuotetaan asumayksikköihin jaettavuudella ja sisäisellä muunneltavuudella. Asumayksiköitä toisiinsa kytkemällä tuotetaan monimuotoisia ja monipuolisia keskitiiviitä asumakortteleita ja samalla voidaan varata korttelin pinta-alasta 30 % elonkirjolle. Elonkirjo voi sijoittua kortteleissa suhteessa rakentamiseen ja katuverkkoon usealla eri tavalla synnyttäen erilaisia kaupunkiympäristön tyyppejä.
Keskitiivis rakentaminen mahdollistaa uudistavan ja elvyttävän (regeneratiivisen) kaupunkirakentamisen, jossa luontoarvojen kompensointia muualla ei hyväksytä vaan luontoa palautetaan suunnittelun avulla. Keskitiivis kaupunki voi olla myös rekursiivinen eli mahdollistaa myös tehokkaan tilojen käytön (jakamistalous), materiaalien paikalliset kierrot (kiertotalous) sekä asukkaiden osallisuuden ja osaamisen hyödyntämisen (vertaistuotanto).
Suunnittelututkimusta (research by design) soveltava hanke on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn ja Tampereen yliopiston rahoittama.
Hankkeessa kehitetty asumayksikkö on pientalomainen, mutta samalla usean asuntokunnan jakama. Yksiköitä on kahta perustyyppiä. Riviyksiköillä muodostetaan suoraa talomassaa ja kulmayksiköt sijoitetaan korttelien kulmiin. Joustavuutta tuotetaan asumayksikköihin jaettavuudella ja sisäisellä muunneltavuudella. Asumayksiköitä toisiinsa kytkemällä tuotetaan monimuotoisia ja monipuolisia keskitiiviitä asumakortteleita ja samalla voidaan varata korttelin pinta-alasta 30 % elonkirjolle. Elonkirjo voi sijoittua kortteleissa suhteessa rakentamiseen ja katuverkkoon usealla eri tavalla synnyttäen erilaisia kaupunkiympäristön tyyppejä.
Keskitiivis rakentaminen mahdollistaa uudistavan ja elvyttävän (regeneratiivisen) kaupunkirakentamisen, jossa luontoarvojen kompensointia muualla ei hyväksytä vaan luontoa palautetaan suunnittelun avulla. Keskitiivis kaupunki voi olla myös rekursiivinen eli mahdollistaa myös tehokkaan tilojen käytön (jakamistalous), materiaalien paikalliset kierrot (kiertotalous) sekä asukkaiden osallisuuden ja osaamisen hyödyntämisen (vertaistuotanto).
Suunnittelututkimusta (research by design) soveltava hanke on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn ja Tampereen yliopiston rahoittama.