Arvoketjun ja liiketoimintamallien muodostuminen DfD-betonielementtirakentamisessa

Abstract

Rakennusten käyttötarkoituksen ja -tapojen muutokset sekä uudenlaiset vaatimukset aiheuttavat merkittävän osan rakennetun ympäristön päästöistä. Tämä johtuu vanhojen rakennusten purkamisesta ja uusien rakentamisesta tilalle, jotta ne pystyisivät vastaamaan paremmin muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi merkittävä osa betonikomponenttien tuotannossa syntyneestä arvosta menee hukkaan, kun purettavaksi suunnittelemattomat rakennukset joudutaan hajottamaan. Erityisesti betonin uusiokäyttö on haastavaa ilman, että se on erikseen suunniteltu uudelleenkäytettäväksi, jolloin betonin käytön laajuuden vuoksi betonirakennusten hajottamisesta aiheutuvat päästöt ovat merkittävät. Siispä suunnittelemalla betonirakenteet ja -rakennukset purettaviksi betonikomponenttien uudelleenkäytön todennäköisyyttä voitaisiin nostaa. Purettavaksi suunnitellut (Design for Disassembly, DfD) betonielementit vastaavat tähän tarpeeseen, mutta levitäkseen niiden ympärille on muodostuttava kannattavaa liiketoimintaa. Aiheen tuoreuden vuoksi DfD-elementtien liiketoimintaa ei kuitenkaan ole tutkittu, jonka vuoksi tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miltä DfD-elementtirakentamiseen perustuva liiketoiminta voisi näyttää. Tätä varten oli selvitettävä, miten DfD-elementeillä luodaan ja kaapataan arvoa rakentamisen arvoketjussa, sekä miten arvoketjun tulisi organisoitua, jotta se tukisi DfD-elementtien uudelleenkäyttöä ja leviämistä.

Aiheen tuoreuden ja empiirisen tiedon puutteen vuoksi tämä tutkimus toteutettiin konseptuaalisena tutkimuksena, joka perustuu loogiselle argumentoinnille. Teoreettista taustaa haettiin syntetisoimalla uudelleenkäytön arvonluonnin, rakentamisen arvoketjun, DfD:n, betonielementtien uudelleenkäytön, sekä verkostojen muodostumisen ja riskienhallinnan teoriaa. DfD-elementtien arvonluonnin- ja kaappauksen valottamiseksi haettiin analogioita purettavaksi suunnittelemattomien betonielementtien arvonluonnista- ja kaappauksesta. Teoreettisesta taustoituksesta kerättiin premissejä, joiden pohjalta muodostettiin kuusi konseptuaalista arvoketjumallia. Mallien paremmuutta arvioitiin niihin liittyvien riskien ja mahdollisuuksien muodossa.

Muodostetut mallit osoittavat, että DfD-elementtirakentamisen ympärille voi muodostua useita erilaisia arvoketjuja ja liiketoimintamalleja. Tärkeässä roolissa arvoketjujen toiminnalle ovat niiden keskeiset toimijat, jotka mahdollistavat koko verkoston toimintaa, mutta samalla muodostavat isoimman riskin verkoston toiminalle. Arvoketjujen riskinkantokyvyn parantamiseksi merkittäviä yhteisiä riskejä jaettava niiden jäsenten kesken, jotka siihen parhaiten pystyvät. Toisaalta toimintaympäristöt voivat muuttua, jolloin myös arvoketjun toimintaa on aiheellista tarkastella uudestaan holistisesti.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä DfD-elementtirakentamisen liiketoiminnasta, ja se toimii pohjana tulevaisuuden tutkimukselle, kehitykselle ja käytännön kokeiluille. Tutkimus avaa DfD-elementtien arvoketjun ja liiketoiminnan logiikkaa yksityiskohtaisella tavalla, jonka lisäksi se valottaa DfD-elementtien arvonluonnin ja arvonkaappauksen mekanismeja. Tutkimus myös täydentää pitkäikäisten ja uudelleenkäytettävien tuotteiden liiketoiminnan tutkimusta. Pystyäkseen vastaamaan tutkimuksessa esitettyihin mahdollisuuksiin yritysten on panostettava DfD-elementtien käyttöön liittyvään osaamiseen, sekä DfD-elementtien tietoisuuden ja hyötyjen levittämiseen. Jatkotutkimuksessa malleja voitaisiin pyrkiä mitallistamaan kustannusten ja päästöjen kvantitatiivista analyysia varten, sekä pilotoimaan malleja tapaustutkimuksissa.