"Mikään oikeus, kulttuuri tai konflikti ei voi koskaan oikeuttaa ihmishengen riistämistä" : Kunniaan liittyvän väkivallan diskurssit Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat rakentavat kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tarkastelemalla kunniaan liittyvää väkivaltaa käsitteleviä artikkeleita analysoin, millaisia diskursseja ilmiöstä on löydettävissä ja ketkä niitä tuottavat. Tutkielmani on saanut vaikutteita inklusiivisesta journalismista, joka korostaa, että uutismedian tulisi kuulla kaikkia tasapuolisesti.

Tutkielman aineisto koostuu 19 journalistisesta artikkelista sekä mielipidekirjoituksesta. Artikkelit käsittelevät kunniaan liittyvää väkivaltaa, ja ne on julkaistu Helsingin Sanomissa sekä Ilta-Sanomissa aikavälillä 1.1.2023-30.9. 2024. Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysia. Aineistostani hallitsee neljä kunniaan liittyvästä väkivallasta kertovaa diskurssia: toiseuttamisen diskurssi, sukupuolidiskurssi, ihmisoikeusdiskurssi ja rikosoikeudellinen diskurssi.

Toiseuttamisen diskurssi kehystää kunniaan liittyvän väkivallan etnisten vähemmistöjen ongelmaksi, jota viranomaistoimijat tai oikeuslaitoksen edustajat tuottavat. Sukupuolidiskurssi nojaa narratiiviin, jossa kunniaan liittyvä väkivalta kehystetään erityisesti naisiin kohdistuvana väkivaltana ja siinä häivytetään tekijän muita piirteitä. Ihmisoikeusdiskurssi korostaa kunniaan liittyvän väkivallan olevan iso yhteiskunnallinen ongelma ja peräänkuuluttaa siihen puuttumista ja sen tunnistamista. Rikosoikeudellinen diskurssi kehystää kunniaan liittyvän väkivallan rikoksena, joka ei juurikaan eroa muusta väkivaltarikollisuudesta.

Diskurssianalyysini osoittaa, että Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ovat osiltaan toistaneet aikaisemman tutkimuksen osoittamia kunniaan liittyvän väkivallan yksipuolisia kuvauksia. Kunniaan liittyvä väkivallan kontekstointi jää myös pitkälti yleisönosastokirjoitusten varaan, vaikka niiden näkyvyys on journalistisiin kirjoituksiin verrattuna pienempi. Inklusiivisen journalismin näkökulmasta aineistoni ei näyttäydy kovinkaan moniäänisenä. Suurimmat äänet, keitä aineistossani kuultiin, olivat viranomaistoimijat tai oikeuslaitoksen edustajat. Tuloksiini ovat voineet vaikuttaa esimerkiksi ilmiön vaikea tunnistaminen, kulttuuristavat käsitykset sekä tietämättömyys. Kunniaan liittyvän väkivallan yksipuoliset kuvaukset ovat huolestuttavia etenkin ilmiöön puuttumisen kannalta, sillä aiempi tutkimus on osoittanut uutismedialla olevan vaikutusta väkivallan ehkäisyyn.