Tuotannonsuunnittelu ja -ohjaus kokoonpanotuotannossa

Abstract

Asiakastilauksen kytkentäpiste (CODP) on keskeinen tekijä tuotantostrategian valinnassa, mikä vaikuttaa suoraan tuotannon joustavuuteen ja toimitusaikoihin. CODP määrittelee, missä kohtaa tuotantoprosessia tuote liitetään asiakastilaukseen, ja sen sijainti erottaa varasto-ohjautuvan tuotannon asiakasohjautuvista tuotannon vaiheita. MTO (Make to Order) - ja ETO (Engineering to Order) -tuotannossa CODP sijaitsee toimitusprosessin alussa, sillä tuotanto käynnistyy molemmissa tuotantotyypeissä vasta asiakastilauksen saavuttua. Tehokas tuotannonsuunnittelu ja -ohjaus ovat keskeisiä elementtejä MTO- ja ETO-tuotannossa. Nämä tuotantotyypit kohtaavat merkittäviä haasteita esimerkiksi kysynnän vaihtelussa, mikä voi johtaa tuotannon yli- tai alikuormitukseen. Esimerkiksi MTO-tuotannossa äkilliset kysynnän muutokset voivat pidentää tuotannon läpimenoaikoja ja heikentää näin toimitusvarmuutta, mikä vaikuttaa asiakastyytyväisyyteen. ETO-tuotannossa jokainen tilaus on oma projektinsa, mikä lisää suunnittelun monimutkaisuutta ja vaatii tiivistä yhteistyötä eri osastojen välillä. Ongelmat tiedonkulussa voivat johtaa virheellisiin päätöksiin ja myöhästymisiin. Näiden haasteiden ratkaisemiksi yritysten on pyrittävä joustaviin tuotannonsuunnittelumenetelmiin ja tehokkaaseen resurssien hallintaan, jotta ne voivat vastata asiakkaidensa muuttuviin tarpeisiin. Tässä työssä tutkittiin Hydac Oy:n tuotannon tämänhetkisiä tuotannonsuunnittelu ja -ohjaus menetelmiä sekä arvioitiin niiden tehokkuutta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää olemassa olevia menetelmiä sekä pyrkiä löytämään kokonaan uusia parametreja tuotannonohjaukselle. Keskeisiä tarkasteltavia tekijöitä olivat kuormitusasteet, toimitusvarmuus ja läpimenoajat. Tutkimuksessa havaittiin, että tällä hetkellä tuotannon läpimenoajat aliarvioidaan systemaattisesti kaikkien tuoteryhmien kohdalla. Toimitusvarmuutta tarkastelemalla huomattiin, että vaikka yrityksen kokonaistoimitusvarmuus oli kasvanut tarkastelu hetkellä, oli oman tuotannon toimitusvarmuudessa edelleen kehittämisen varaa. Tärkeimmät toimitusvarmuutta heikentävät tekijät olivat komponenttipula, toimittajien laatuongelmat sekä kommunikaatio-ongelmat. Työn tulokset osoittivat, että toimitusvarmuuden seurantaa tulisi kehittää, jotta taustalla ole-via syitä voitaisiin paremmin mitata. Lisäksi suunniteltujen läpimenoaikojen laskemiseen tulisi tehdä merkittäviä muutoksia, sillä nykyisellä menetelmällä läpimenoajat eivät vastaa toteutuneita aikoja tarpeeksi hyvällä tarkkuudella. Myös yrityksen projektitoiminnassa löytyi kehityskohteita, esimerkiksi aloituspalavereihin voitaisiin ottaa mukaan tuotannon työntekijöitä, valmistettavuuteen liittyviä tekijöitä voitaisiin huomioida paremmin.