Ikääntynyt – hoivan kohde vai aktiivinen toimija? : Ikääntymisen diskurssit hyvinvointialueiden verkkosivujen valokuvissa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan ikääntymisen diskursseja hyvinvointialueiden verkkosivujen valokuvissa. Tarkoituksena on selvittää, miten ikääntyneitä kuvataan ja millaisia subjektipositioita heille rakentuu näissä kuvissa. Aineistona oli 19 kuvaa hyvinvointialueiden verkkosivuilta. Hyvinvointialueet ovat uudenlainen tapa järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa, kun vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Hyvinvointialueita on 21. Aineistoksi valitut kuvat sijaitsivat ikääntyneille suunnattujen palvelujen verkkosivulla. Ikääntyneitä esitetään monin tavoin niin julkisessa keskustelussa, mediassa kuin valokuvissakin. Aiemman tutkimuksen perusteella näkökulmat ikääntymisestä vaihtelevat kielteisestä taakan ja heikkouden näkökulmasta myönteiseen aktiiviseen ikääntymiseen. Nämä kuvaukset vaikuttavat niin yleiseen mielikuvaan ikääntyneistä ja ikääntymisestä kuin ikääntyneiden henkilökohtaiseen kokemukseen itsestään. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten ikääntyneitä kuvataan heille osoitettujen palvelujen ohessa esitettävissä kuvissa hyvinvointialueiden verkkosivuilla.

Teoreettisena lähtökohtana tutkielmalle toimi sosiaalinen konstruktionismi, ja tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Analyysin kautta saatiin tulokseksi kaksi diskurssia: hoivan diskurssi ja aktiivisuusdiskurssi. Ikääntyneille rakentui näissä diskursseissa erilaisia asemia eli subjektipositioita. Hoivan diskurssissa ikääntynyt kuvattiin hoivan, hoitotoimenpiteiden, kosketuksen tai suojelun kohteena. Aktiivisuusdiskurssissa ikääntynyt kuvattiin sen sijaan aktiivisena toimijana, ryhmän jäsenenä tai vuorovaikutuksen osapuolena. Diskurssit ja ikääntyneille rakentuneet subjektipositiot myös limittyivät, eli samassa kuvassa saattoi olla tulkittavissa molemmat diskurssit, ja sama ikääntynyt voitiin kuvata sekä hoivan kohteena että aktiivisena toimijana. Tämä voitiin nähdä osoituksena siitä, että ikääntyneiden kuvausta ei ole tarpeen tehdä joko–tai-asetelmalla, vaan on mahdollista esittää monimuotoinen kuva ikääntyneestä, joka on aktiivinen toimija, vaikka tarvitsisikin hoivaa. Koska todellisuuden voidaan ajatella rakentuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, on sillä merkitystä, miten erilaisia ihmisryhmiä julkisessa keskustelussa ja kuvastossa kuvataan.