Rattijuopumusten ennaltaehkäisy sidosryhmien näkökulmasta: Liikenneturvallisuuden parantaminen autokoulujen, onnettomuustilastojen, poliisityön ja vakuutusalan kautta

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee rattijuopumusten ennaltaehkäisyä sidosryhmien kautta. Vuonna 2023 viranomaisten tietoon tuli noin 16 000 rattijuopumustapausta. Vuonna 1990 vastaava tapausten määrä oli miltei 30 000. Vaikka alkoholiin liittyvät rattijuopumukset ovat vähentyneet merkittävästi viimeisten vuosien aikana, ovat huumerattijuopumukset koko ajan lisääntymässä. Tutkimuksessa tarkastellaan ennaltaehkäisykeinoja, jotka ovat osaltaan merkittävästi vähentäneet alkoholirattijuopumuksia, ja joita voi näin ollen soveltaa myös huumeja lääkerattijuopumusten ennaltaehkäisyyn.

Tutkimuskysymys on: “Mitkä ennaltaehkäisykeinot sidosryhmät kokevat merkityksellisimmiksi rattijuopumusten ennaltaehkäisyssä?” Tutkimukseen osallistui keskeiset sidosryhmät: kaksi vakuutusyhtiötä, Poliisi, Onnettomuustietoinstituutti ja Autokoululiitto, jotka tarkastelivat rattijuopumusta omista asiantuntijanäkökulmistaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena, ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Koska aiheesta ei löydy paljoa aiempaa teoriaa tai tutkimustuloksia, aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseen sovellettiin sidosryhmäteoreettista näkökulmaa.

Tulokset osoittavat, että rattijuopumusten ennaltaehkäisy vaatii monialaista yhteistyötä ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka huomioivat ilmiön syitä laaja-alaisesti. Ennaltaehkäisyn tärkeimpiä keinoja ovat muun muassa poliisin tehokas liikennevalvonta, valistustyö, liikennekasvatus, alkolukon käyttö ja päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantaminen. Keskeinen havainto on, että rattijuopumus ei ole vain yksittäisen henkilön impulsiivinen teko, vaan usein siihen liittyy laajempia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten päihderiippuvuutta ja mielenterveyshäiriöitä. Olisi tärkeää sitouttaa ennaltaehkäisytyö erityisesti tunnistettuihin riskiryhmiin, kuten rattijuopumusuusijoihin ja nuoriin miehiin, ja käsitellä juuriongelmien syntyä. Erityisen tärkeää olisi puuttua nuorten rattijuopumustapauksiin viipymättä, jotta heidän elämänhallintansa ei ajautuisi väärille raiteille.

Tutkimus suosittelee ennaltaehkäisevien toimien vahvistamista koulutuksen, lainsäädännön ja sidosryhmien välisen yhteistyön kautta sekä resurssien kohdentamista erityisesti riskiryhmiin. Tuloksia voidaan hyödyntää liikenneturvallisuusstrategioiden kehittämisessä ja päätöksenteossa, jotta rattijuopumuksiin pystytään puuttumaan tehokkaammin ja liikenneturvallisuutta voidaan parantaa pitkällä aikavälillä. Rattijuopumusten ennaltaehkäisy on yhteiskunnallinen haaste, joka vaatii niin lainsäädännöllisiä muutoksia kuin asenteiden muutosta. Tutkimus tukee ajatusta siitä, että rattijuopumusten vähentäminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan sekä yksilöiden käyttäytyminen että laajemmat rakenteelliset tekijät. Jatkotutkimusehdotuksissa nousee esiin huume- ja lääkerattijuopumuksien tutkimuksen tarve.