Tyydyttämätön palveluntarve suomalaisessa terveydenhuollossa : Kvantitatiivinen tutkimus terveyspalveluiden saatavuudesta

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, ovatko ihmisen taustatekijät yhteydessä terveyspalveluiden saatavuuteen Suomessa. Tarkastelussa on viisi taustatekijää, jotka ovat sukupuoli, ikä, subjektiivisesti arvioitu terveydentila, kotitalouden tuloluokka, sekä työllisyystilanne. Terveydenhoitoon pääseminen on yksi terveyttä määrittävistä tekijöistä, ja hoidon viivästyminen voi aiheuttaa heikentyneitä hoitotuloksia, sekä uusien sairauksien havaitsemisen pitkittymistä. Sen vuoksi Suomessa on asetettu tavoitteeksi jokaiselle yhdenvertaisesti saatavilla olevat terveyspalvelut riippumatta henkilön yhteiskunnallisesta asemasta.

Suomalaisen terveyspalvelujärjestelmän erityispiirteenä on sen kolmikanavaisuus. Julkisen ja yksityisen sektorin lisäksi perusterveydenhuollon palveluita tarjoaa työterveyshuolto. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu erilaisista taustoista olevien ihmisten välillä olevan eroja terveyspalveluiden käytössä ja saatavuudessa.

Terveyspalvelujärjestelmän tulisi olla sekä horisontaalisesti, että vertikaalisesti oikeudenmukainen. Horisontaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa, että jokainen saa samaan tarpeeseen samanlaista hoitoa taustastaan riippumatta. Vertikaalinen oikeudenmukaisuus taas viittaa siihen, että erilaisiin tarpeisiin tarjotaan erilaista palvelua. Eli esimerkiksi suurempiin tarpeisiin vastataan suuremmalla määrällä palveluita. Tässä tutkielmassa oikeudenmukaisuuden mittarina käytän tyydyttämättömän palveluntarpeen -käsitettä, joka kuvastaa henkilön omaa arviota tarpeenmukaisen hoidon saamisesta. Tarkastelen tyydyttämätöntä palveluntarvetta kuvaavan selitettävän muuttujan yhteyttä jokaiseen taustamuuttujaan yksitellen. Menetelmänä tutkielmassa on ristiintaulukointi, sekä Khiin neliö -testi tilastollisen merkitsevyyden tarkastamiseksi.

Ristiintaulukointien tuloksista selviää, että sukupuoli, kotitalouden tuloluokka, työmarkkina-asema, sekä terveydentila ovat yhteydessä tyydyttämättömän palveluntarpeen esiintymiseen. Naiset kokivat enemmän tyydyttämätöntä palveluntarvetta kuin miehet. Suurituloiset ja työssäkäyvät raportoivat vähemmän tyydyttämätöntä palveluntarvetta kuin pienituloiset ja työelämän ulkopuolella olevat. Huonoksi terveydentilansa määrittelevillä esiintyi enemmän tyydyttämätöntä palveluntarvetta kuin hyvän terveydentilan omaavilla. Tulokset ovat linjassa viimeisimpien suomalaistutkimusten kanssa. Ikäluokka oli ainoa taustamuuttuja, jolla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tyydyttämättömään palveluntarpeeseen. Koska taustatekijät olivat yhteydessä terveyspalveluiden saatavuuteen, voidaan sanoa, että terveyspalvelut eivät kohdennu oikeudenmukaisesti tarpeen mukaan. Terveyspalvelujärjestelmässä on siten vielä kehitettävää, jotta horisontaalinen ja vertikaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisivat.