Rasismin diskurssit eduskunnassa: Analyysi kokoomuksen ja perussuomalaisten puheenvuoroista vuonna 2023
Arsad, Firosa (2025)
Arsad, Firosa
2025
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-01-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501091270
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501091270
Tiivistelmä
Nykyajan Suomessa rasismi yhteiskunnallisena ongelmana ei ole kadonnut mihinkään, mutta siihen puuttuminen on saanut uudenlaisen suunnan. Rasismi ei ole vain yksilön toiminnan tulos vaan se rakentuu ja uusiutuu erilaisten puhetapojen seurauksena. Poliittinen puhe on vallankäytön väline, joka muodostaa ilmiöön liittyviä asenteita ja puhetapoja. Poliitikkojen puheet heijastelevat yhteiskunnan mielipiteitä, ja ylläpitävät tai hajottavat tätä kautta syrjiviä asenteita. Rasismin merkitysten tutkiminen poliittisesta puheesta on siis tärkeää, sillä diskurssilla on vaikutuksia sekä yhteiskunnalliseen ilmapiiriin että poliittiseen päätöksentekoon.
Kandidaatintutkielmani tavoitteena on analysoida diskurssianalyysin keinoin niitä merkityksiä, joita eduskuntakeskustelussa annetaan rasismille. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, millä tavoin eduskuntakeskustelussa esiintyvät rasismin merkitykset erosivat kahden suurimman hallituspuolueen eli perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä. Tutkimuskysymyksinäni toimivat 1) Minkälaisia merkityksiä kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajat antavat puheenvuoroillaan rasismille ja 2) Miten kokoomuksen ja perussuomalaisten rasismille antamat merkitykset eroavat toisistaan. Aineistona toimii täysistunnon pöytäkirja PTK 21/2023 vp, jossa käsitellään valtioneuvoston tiedonantoa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyödynnän tutkimuksessani van Dijkin kriittiseen diskurssianalyysiin perustuvaa kategorisointia, jolla pyritään tuomaan esiin, miten hallitsevat ryhmät rakentavat ja ylläpitävät valta-asemaansa eri ryhmiin kohdistuvin retorisin keinoin. Kategorioina toimivat: ”positiiviseen omakuvailu”, ”vastuuvapauslausekkeet ja rasismin kieltäminen”, ”negatiivinen toisen kuvailu”, ”jämäkkä, mutta oikeudenmukainen”, ”heidän omaksi parhaakseen” ja ”antirasismi ja vastarinta”.
Tulokset osoittavat rasismia koskevien merkitysten vaihtelevan eduskuntakeskustelussa niin puolueiden sisällä kuin niiden välillä, mutta samankaltaisuuksiakin löytyy. Tutkimustulosten mukaan perussuomalaisten ja kokoomuksen kansanedustajat käyttävät puhetta, jossa on samanlaisia tietynlaiselle diskurssille ominaisia piirteitä. Se miten diskurssi esitetään, eroaa puolueiden välillä kuitenkin huomattavasti. Kokoomus käyttää puheenvuoroillaan perussuomalaisia enemmän ”antirasismi ja vastarinta” puoltavaa kategoriaa, mutta puheenvuorot sisältävät myös paljon oman puolueen ja maan hyveellisyyden korostamista, joka sisältyy ”positiivisen omakuvailun” kategoriaan. Perussuomalaiset taas jakautuvat tasaisemmin useamman kategorisoinnin välille, mutta käyttävät esimerkiksi negatiivista ”toisten” kuvailua kokoomusta enemmän. Tapa, jolla puheenvuorot esitettiin, vaikutti paljon siihen, millä tavoin rasismin merkityksiä voitiin tulkita puheenvuoroista. Kokoomuksen kansanedustajilla on perussuomalaisia maltillisempi ja konflikteja välttävämpi linjaus, kun taas perussuomalaiset käyttivät suorempaa ja vastakkainasettelulle alttiimpaa kielenkäyttöä.
Tutkimus osoitti, että eduskuntakeskustelussa käytettävät rasismin diskurssit ovat keskeinen osa poliittista puhetta, jolla rakennetaan ja haastetaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja syrjiviä rakenteita. Diskurssianalyysi tarjosi välineen paljastaa nämä merkitykselliset prosessit, mutta analyysi nosti myös esiin suomalaiset poliittisen keskustelun erityispiirteet, jotka eivät täysin vastanneet van Dijkin alkuperäisiä kategorisointeja. Tulokset korostavat poliittisen puheen merkitystä yhteiskunnallisten asenteiden ja arvojen ylläpitäjänä ja muokkaajana.
Kandidaatintutkielmani tavoitteena on analysoida diskurssianalyysin keinoin niitä merkityksiä, joita eduskuntakeskustelussa annetaan rasismille. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, millä tavoin eduskuntakeskustelussa esiintyvät rasismin merkitykset erosivat kahden suurimman hallituspuolueen eli perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä. Tutkimuskysymyksinäni toimivat 1) Minkälaisia merkityksiä kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajat antavat puheenvuoroillaan rasismille ja 2) Miten kokoomuksen ja perussuomalaisten rasismille antamat merkitykset eroavat toisistaan. Aineistona toimii täysistunnon pöytäkirja PTK 21/2023 vp, jossa käsitellään valtioneuvoston tiedonantoa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyödynnän tutkimuksessani van Dijkin kriittiseen diskurssianalyysiin perustuvaa kategorisointia, jolla pyritään tuomaan esiin, miten hallitsevat ryhmät rakentavat ja ylläpitävät valta-asemaansa eri ryhmiin kohdistuvin retorisin keinoin. Kategorioina toimivat: ”positiiviseen omakuvailu”, ”vastuuvapauslausekkeet ja rasismin kieltäminen”, ”negatiivinen toisen kuvailu”, ”jämäkkä, mutta oikeudenmukainen”, ”heidän omaksi parhaakseen” ja ”antirasismi ja vastarinta”.
Tulokset osoittavat rasismia koskevien merkitysten vaihtelevan eduskuntakeskustelussa niin puolueiden sisällä kuin niiden välillä, mutta samankaltaisuuksiakin löytyy. Tutkimustulosten mukaan perussuomalaisten ja kokoomuksen kansanedustajat käyttävät puhetta, jossa on samanlaisia tietynlaiselle diskurssille ominaisia piirteitä. Se miten diskurssi esitetään, eroaa puolueiden välillä kuitenkin huomattavasti. Kokoomus käyttää puheenvuoroillaan perussuomalaisia enemmän ”antirasismi ja vastarinta” puoltavaa kategoriaa, mutta puheenvuorot sisältävät myös paljon oman puolueen ja maan hyveellisyyden korostamista, joka sisältyy ”positiivisen omakuvailun” kategoriaan. Perussuomalaiset taas jakautuvat tasaisemmin useamman kategorisoinnin välille, mutta käyttävät esimerkiksi negatiivista ”toisten” kuvailua kokoomusta enemmän. Tapa, jolla puheenvuorot esitettiin, vaikutti paljon siihen, millä tavoin rasismin merkityksiä voitiin tulkita puheenvuoroista. Kokoomuksen kansanedustajilla on perussuomalaisia maltillisempi ja konflikteja välttävämpi linjaus, kun taas perussuomalaiset käyttivät suorempaa ja vastakkainasettelulle alttiimpaa kielenkäyttöä.
Tutkimus osoitti, että eduskuntakeskustelussa käytettävät rasismin diskurssit ovat keskeinen osa poliittista puhetta, jolla rakennetaan ja haastetaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja syrjiviä rakenteita. Diskurssianalyysi tarjosi välineen paljastaa nämä merkitykselliset prosessit, mutta analyysi nosti myös esiin suomalaiset poliittisen keskustelun erityispiirteet, jotka eivät täysin vastanneet van Dijkin alkuperäisiä kategorisointeja. Tulokset korostavat poliittisen puheen merkitystä yhteiskunnallisten asenteiden ja arvojen ylläpitäjänä ja muokkaajana.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]