Kohti pitkäjänteisempää päätöksentekoa? : Sisällönanalyysi valtioneuvoston tulevaisuusselonteon pyrkimyksistä pidentää politiikan aikajännettä

Abstract

Suomalaista kansallisen ennakoinnin järjestelmää pidetään kansainvälisesti yhtenä edistyneimmistä valtiollisista instituutioista, joka pyrkii vastaamaan päätöksenteon lyhytjänteisyyden ongelmaan. Järjestelmän osia ja etenkin sen kulmakivenä pidettyjä tulevaisuusselontekoja on kuitenkin tutkittu suhteellisen vähän. Tarve toimiville tulevaisuuspoliittisille käytänteille kasvaa globaalisti koko ajan, jolloin tarvitaan myös tutkimustietoa hyväksi todetuista ratkaisuista politiikan lyhytjänteisyyden hillitsemiseksi.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa ja niitä keinoja, joilla se pyrkii pidentämään politiikan aikajännettä. Tarkastelun kohteena on Sanna Marinin hallituksen tulevaisuusselonteko, joka julkaistiin vuonna 2023 ja on tutkielman kirjoitushetkellä uusin julkaistu tulevaisuusselonteko. Analyysi kohdistuu kaksiosaisen selonteon toiseen osaan, joka pohtii ratkaisuehdotuksia ensimmäisessä osassa tunnistettuihin tulevaisuusongelmiin ja on siksi tutkimusasetelman kannalta kiinnostavampi.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Jonathan Bostonin kuusiosaista jaottelua niin sanotuista interventiomekanismeista, joilla poliittis-hallinnollinen instituutio voi pyrkiä pidentämään politiikan aikajännettä. Viitekehystä sovelletaan aineistoon teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Viitekehyksen ja menetelmän yhdistelmä on tutkimuskysymyksen kannalta tarkoituksenmukainen ja Bostonin jaottelu tarjoaa valmiin analyysirungon sisällönanalyysiin.

Tutkielman tulosten perusteella tulevaisuusselonteon toinen osa pyrkii pidentämään päätöksenteon aikajännettä kahdella tavalla: ensinnäkin muuttamalla sen kohderyhmän eli päätöksentekijöiden aikapreferenssejä tulevaisuussensitiivisemmiksi ja toiseksi ehdottamalla ennakointitiedon aseman vahvistamista lainvalmistelussa ja laajemmin päätöksenteossa. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, että selonteon toisen osan sisältö sekä sen pyrkimykset vaikuttaa politiikan aikajänteeseen jäävät pinnalliselle ja epäkonkreettiselle tasolle. Aineistossa ilmenevät mekanismit viittaavat siihen, että selonteko sisältää oikeansuuntaisia tapoja politiikan aikajänteen pidentämiseen, mutta toistaiseksi selonteko ei saavuta täyttä potentiaaliaan pitkäjänteisemmän päätöksenteon edistäjänä.