Naapurusto osana arkea: Tutkielma asuinalueiden yhteisöllisyyden toimintaan osallistumisen aktiivisuudesta

Abstract

Kandidaatintutkielmani käsittelee asuinalueiden yhteisölliseen toimintaan osallistumisen aktiivisuutta. Pyrin tilastollisesti selvittämään, miten aktiivisuus asuinalueilla korostuu eri taustatekijöiden mukaan. Yhteisöllistä toimintaa mittaavat työssäni naapureiden kanssa juttelun, naapuriavun, sekä asuinalueen yhteistoiminnan kuten pihatalkoiden ja asukastoiminnan kaltaiset toiminnot. Naapurusto yleisyydestään huolimatta jää tyypillisesti etäiseksi ja irralliseksi osaksi yksilön arkea. Naapurustoihin ja asuinalueisiin kohdistuva sosiologinen tutkimus osoittaa, että suomalaisilla on yhä vähenevissä määrin suhteita naapureihinsa. Ilmiön taustalla piilee modernisaation ja kaupungistumisen kaltaiset monisyiset kehityskulut, joiden myötä myös naapuriyhteisöjen kaltaiset paikalliset yhteisöt ovat korvautuneet aiempaa laajemmalle levittäytyvillä sosiaalisilla verkostoilla. Naapurisuhteisiin vaikuttavia tekijöitä ovat sosiaalisen kulttuurin muutoksen ohella myös fyysiseen ympäristöön liittyvät seikat, kuten asuinalueiden ja asuintalojen suunnittelu. Asumisen sosiaalista ulottuvuutta tukeva ympäristö voi toimia merkittävänä mahdollistajana yhteisöllisille ja eläväisille naapurustoille. Tutkielmassani taustoitan tätä naapurisuhteiden katoa aiemman tutkimuksen avulla, sekä hyödynnän sosiaalisen pääoman käsitettä naapurisuhteiden kuvailussa. Aineistonani toimii SYKE:n Asukasbarometri vuodelta 2022, joka tarkastelee asumiseen liittyviä trendejä yli 10 000 asukkaan suomalaisissa taajamissa. Valitsin aineistosta selitettäviksi muuttujiksi aiheeseeni sopivia yhteisöllisen toiminnan aktiivisuutta kuvaavia muuttujia (naapuriapu, asukastoiminta, pihatyöt), joista muodostin yhden yleistä aktiivisuutta kuvaavan summamuuttujan. Summamuuttujan lisäksi otin erikseen tarkasteluun myös naapureiden kanssa juttelua kuvaavan muuttujan. Selittäviksi muuttujiksi valikoin taajaman koon, asuintalotyypin, sekä iän. Vertailin muuttujien välisiä yhteyksiä käyttäen menetelmänäni ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä. Analyysistä ilmeni, ettei aktiivisuus asuinalueilla ollut yleisesti ottaen kovin säännöllistä. Aktiivisuus kuitenkin korostui joissakin taustaryhmissä, kuten eläkeiän ylittäneiden, sekä pari- ja rivitaloasujien kohdalla. Passiivinen osallistuminen korostui etenkin nuorimmassa ikäluokassa (15–29), suurien kaupunkien asukkaiden, sekä kerrostaloasujien kohdalla. Tutkimustulokseni olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Aihetta olisi jatkossa mielenkiintoista laajentaa kaupunkien ulkopuolelle, jolloin voitaisiin luoda laajempaa kuvaa suomalaisten naapuriyhteisöllisyydestä ja sen muodoista myös maaseudun ja kaupungin välillä. Myös aiheesta tuotetun tilastollisen tutkimuksen täydentäminen laadullisella tutkimuksella voisi edistää ilmiön taustalla olevien syiden hahmottamista.