Laboratory Diagnostics of Tuberculosis and Nontuberculous Mycobacterial Infections : A Constant Shift Towards Molecular Methods
Luukinen, Bruno (2025)
Luukinen, Bruno
Tampere University
2025
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-04-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3777-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3777-3
Tiivistelmä
Mycobacterium tuberculosis -bakteeri (Mtb) aiheuttaa tuberkuloosia (TB), joka on eräs globaalisti merkittävimmistä infektiotaudeista. Siinä missä tuberkuloosin esiintyvyys on laskenut tasaisesti, ei-tuberkuloottisten eli ympäristömykobakteerien (nontuberculous mycobacteria, NTM) aiheuttamat infektiot ovat vastaavasti lisääntyneet, ja saattavat paikallisesti ylittää tuberkuloosiesiintyvyyden. NTM:t voivat aiheuttaa tuberkuloosia kliinisesti muistuttavan kroonisen keuhkotaudin. Nämä ympäristössä esiintyvät opportunistibakteerit aiheuttavat merkittävää sairastavuutta ympäri maailman erityisesti iäkkäillä ja immuunipuutteisilla.
Tuberkuloosin laboratoriodiagnostiikka perustuu tyypillisesti värjäykseen ja viljelyyn. Värjäys on nopea, mutta epäherkkä menetelmä. Viljely sitä vastoin on Mtb- osoituksen referenssimenetelmä, mutta määritys kestää useita viikkoja. Näillä menetelmillä voidaan havaita haponkestäviä sauvoja, mutta ne eivät erittele Mtb ja NTM-bakteereita. Vuodesta 2010 alkaen Maailman terveysjärjestö (World Health Organization, WHO) on suosittanut nopeita molekyylidiagnostisia (MDx) testejä Mtb:n osoittamiseksi kliinisissä näytteissä. WHO:n End TB -strategian tavoitteiden mukaisesti tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida erilaisia kaupallisia MDx-menetelmiä tuberkuloosin laboratoriodiagnostisen prosessin kehittämiseksi. Tutkimuksen kohdeympäristönä on erityisesti Suomi, jonka tunnuspiirteitä ovat matala tuberkuloosi-ilmaantuvuus ja pieni väestö. Suomessa tuberkuloosin laboratoriodiagnostiikassa huomioidaan yleisesti myös NTM- löydökset, minkä vuoksi tutkimuksessa katettiin myös NTM-löydösten kokonaisuus. Tutkimuksessa arvioitiin yhteensä yhdeksää eri kaupallista MDx-menetelmää.
Viittä menetelmää arvioitiin sen suhteen, voitaisiinko näillä testeillä korvata vakiintunut Xpert MTB/RIF Ultra -testi (Cepheid; RIF: rifampisiini) Mtb:n ja sen rifampisiiniherkkyyden osoittamisessa. Näitä menetelmiä olivat Abbott RealTime MTB (Abbott Molecular) ja Abbott RealTime MTB RIF/INH Resistance (Abbott Molecular; INH: isoniatsidi), Anyplex II MTB/MDR (Seegene; MDR: moniresistentti), Allplex MTB/MDRe (Seegene) ja STANDARD M10 MDR-TB (SD BIOSENSOR). Anyplex MTB/NTMe (Seegene) ja STANDARD M10 MTB/NTM (SD BIOSENSOR) -testit havaitsevat ja erottelevat Mtb- ja NTM- löydökset. Näitä testejä arvioitiin niiden potentiaalin suhteen mykobakteeridiagnostiikan seulontamenetelmänä. FluoroType Mycobacteria (Hain Lifescience) -testiä arvioitiin sen suhteen, voitaisiinko testillä korvata manuaalinen GenoType Mycobacterium CM (Hain Lifescience) -testi viljelmistä tehtävässä mykobakteerien lajitunnistuksessa.
Yksikään arvioiduista menetelmistä ei ollut käytettävyydeltään optimaalinen tutkimusympäristössä. RealTime ja M10 -menetelmien suorituskyky Mtb:n suhteen oli hyvä ja rifampisiinin ja isoniatsidin pikaherkkyyden suhteen erinomainen – RealTime-menetelmä osoitti kuitenkin puutteita skaalautuvuudessa matalaan näytemäärään, kun taas M10 -menetelmään liittyi työturvallisuusriski heikon inaktivaatiotehon vuoksi. Seegenen testien suorituskyky sitä vastoin oli puutteellinen sekä Mtb- että NTM-detektion suhteen. Mykobakteerien seulonnassa ainoastaan M10 MTB/NTM osoitti riittävää suorituskykyä värjäyksen, mutta ei viljelyn korvaamiseen. Seulonta MTB/NTM-testillä voisi olla erityisen hyödyllistä paikoissa, joissa diagnostiikka perustuu vain Mtb:n detektioon. FluoroType Mycobacteria -testi osoitti merkittäviä etuja GenoType-prosessiin nähden, mutta samalla yllättävän heikkoa suorituskykyä kahden yleisimpiin kuuluvien, M. intracellulare ja M. gordonae - NTM-lajien tunnistukseen liittyen.
Tutkimuksessa voitiin osoittaa joitain olennaisen tärkeitä mykobakteerien nopean molekyylidiagnostiikan tekijöitä matalan tuberkuloosi-ilmaantuvuuden ja pienen väestön ympäristössä. Näitä ovat korkea kliininen suorituskyky ja erityisesti Mtb:n suhteen 100 % tarkkuus värjäyspositiivisten näytteiden kohdalla, prosessin kontrolloitavuus, skaalautuvuus pieneen tai kohtalaiseen näytemäärään ja työturvallisuutta edistävä, bakteerit inaktivoiva esikäsittelyvaihe. NTM-löydösten osalta suorituskykyä tulisi arvioida suhteessa lajien paikalliseen esiintyvyyteen ja kliiniseen tautiin. Tutkimustulosten perusteella on tarve edelleen kehittää kliiniseen tarpeeseen paremmin soveltuvia molekyylidiagnostisia menetelmiä.
Tuberkuloosin laboratoriodiagnostiikka perustuu tyypillisesti värjäykseen ja viljelyyn. Värjäys on nopea, mutta epäherkkä menetelmä. Viljely sitä vastoin on Mtb- osoituksen referenssimenetelmä, mutta määritys kestää useita viikkoja. Näillä menetelmillä voidaan havaita haponkestäviä sauvoja, mutta ne eivät erittele Mtb ja NTM-bakteereita. Vuodesta 2010 alkaen Maailman terveysjärjestö (World Health Organization, WHO) on suosittanut nopeita molekyylidiagnostisia (MDx) testejä Mtb:n osoittamiseksi kliinisissä näytteissä. WHO:n End TB -strategian tavoitteiden mukaisesti tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida erilaisia kaupallisia MDx-menetelmiä tuberkuloosin laboratoriodiagnostisen prosessin kehittämiseksi. Tutkimuksen kohdeympäristönä on erityisesti Suomi, jonka tunnuspiirteitä ovat matala tuberkuloosi-ilmaantuvuus ja pieni väestö. Suomessa tuberkuloosin laboratoriodiagnostiikassa huomioidaan yleisesti myös NTM- löydökset, minkä vuoksi tutkimuksessa katettiin myös NTM-löydösten kokonaisuus. Tutkimuksessa arvioitiin yhteensä yhdeksää eri kaupallista MDx-menetelmää.
Viittä menetelmää arvioitiin sen suhteen, voitaisiinko näillä testeillä korvata vakiintunut Xpert MTB/RIF Ultra -testi (Cepheid; RIF: rifampisiini) Mtb:n ja sen rifampisiiniherkkyyden osoittamisessa. Näitä menetelmiä olivat Abbott RealTime MTB (Abbott Molecular) ja Abbott RealTime MTB RIF/INH Resistance (Abbott Molecular; INH: isoniatsidi), Anyplex II MTB/MDR (Seegene; MDR: moniresistentti), Allplex MTB/MDRe (Seegene) ja STANDARD M10 MDR-TB (SD BIOSENSOR). Anyplex MTB/NTMe (Seegene) ja STANDARD M10 MTB/NTM (SD BIOSENSOR) -testit havaitsevat ja erottelevat Mtb- ja NTM- löydökset. Näitä testejä arvioitiin niiden potentiaalin suhteen mykobakteeridiagnostiikan seulontamenetelmänä. FluoroType Mycobacteria (Hain Lifescience) -testiä arvioitiin sen suhteen, voitaisiinko testillä korvata manuaalinen GenoType Mycobacterium CM (Hain Lifescience) -testi viljelmistä tehtävässä mykobakteerien lajitunnistuksessa.
Yksikään arvioiduista menetelmistä ei ollut käytettävyydeltään optimaalinen tutkimusympäristössä. RealTime ja M10 -menetelmien suorituskyky Mtb:n suhteen oli hyvä ja rifampisiinin ja isoniatsidin pikaherkkyyden suhteen erinomainen – RealTime-menetelmä osoitti kuitenkin puutteita skaalautuvuudessa matalaan näytemäärään, kun taas M10 -menetelmään liittyi työturvallisuusriski heikon inaktivaatiotehon vuoksi. Seegenen testien suorituskyky sitä vastoin oli puutteellinen sekä Mtb- että NTM-detektion suhteen. Mykobakteerien seulonnassa ainoastaan M10 MTB/NTM osoitti riittävää suorituskykyä värjäyksen, mutta ei viljelyn korvaamiseen. Seulonta MTB/NTM-testillä voisi olla erityisen hyödyllistä paikoissa, joissa diagnostiikka perustuu vain Mtb:n detektioon. FluoroType Mycobacteria -testi osoitti merkittäviä etuja GenoType-prosessiin nähden, mutta samalla yllättävän heikkoa suorituskykyä kahden yleisimpiin kuuluvien, M. intracellulare ja M. gordonae - NTM-lajien tunnistukseen liittyen.
Tutkimuksessa voitiin osoittaa joitain olennaisen tärkeitä mykobakteerien nopean molekyylidiagnostiikan tekijöitä matalan tuberkuloosi-ilmaantuvuuden ja pienen väestön ympäristössä. Näitä ovat korkea kliininen suorituskyky ja erityisesti Mtb:n suhteen 100 % tarkkuus värjäyspositiivisten näytteiden kohdalla, prosessin kontrolloitavuus, skaalautuvuus pieneen tai kohtalaiseen näytemäärään ja työturvallisuutta edistävä, bakteerit inaktivoiva esikäsittelyvaihe. NTM-löydösten osalta suorituskykyä tulisi arvioida suhteessa lajien paikalliseen esiintyvyyteen ja kliiniseen tautiin. Tutkimustulosten perusteella on tarve edelleen kehittää kliiniseen tarpeeseen paremmin soveltuvia molekyylidiagnostisia menetelmiä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4983]