Benchmarking hyvinvointialueiden tiedolla johtamisen tukena : Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittäminen vertailutiedon avulla

Abstract

Väestöllisen huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi hyvinvointialueet joutuvat sovittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uusiin taloudellisiin reunaehtoihin. Palvelujen kustannusvaikuttavuutta pyritään parantamaan tiedolla johtamisen kypsyystasoa nostamalla. Tiedolla johtamisen tasoa on kiritetty kansallisilla hankkeilla, joissa on korostunut tiedon laadun ja saatavuuden lisäksi myös alueiden välinen vertailtavuus, jota pian valmistuva vähimmäistietosisältöasetus pyrkii parantamaan. Vertailutiedon käyttöä johtamisen apua käsitellään tutkimuksessa benchmarking-teorian avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten hyvinvointialueet käyttävät benchmarkingia palvelujärjestelmän kehittämisessä sekä pohtia, miten benchmarking voisi paremmin toimia hyvinvointialueiden tiedolla johtamisen tukena.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty kolmelta hyvinvointialueelta. Hyvinvointialueet on valittu tarkoituksenmukaisesti edustamaan keskimääräisiä suomalaisia hyvinvointialueita. Tutkimuksen aineisto on kerätty kolmella teemahaastattelulla. Haastateltavat toimivat tiedolla johtamisen ja tietojohtamisen yksiköissä johto- ja asiantuntijatehtävissä. Aineisto on analysoitu käyttäen induktiivista sisällönanalyysia, jonka avulla litteroitu aineisto reduktoitiin ja klusteroitiin luokiksi, joiden pohjalta tutkimustulokset on muodostettu.

Keskeisinä tutkimustuloksina ilmeni, että kansallisen tason benchmarking-hankkeet vastaavat pääasiassa kansallisen arvioinnin sekä hyvinvointialueiden operatiivisen johtamisen tietotarpeisiin. Strategisen johtamisen tarpeisiin hyvinvointialueet keräävät vaikuttavuustietoa aluelähtöisten projektien ja selvitysten avulla. Hyvinvointialueiden benchmarkingin haasteet koostuvat tiedolla johtamisen haasteista, kuten uudistuksen aiheuttamasta murrostilasta sekä resurssien puutteesta. Näiden lisäksi benchmarkingtoimintaa hankaloittaa kehitysprojektien hajanaisuus ja pätkittäisyys sekä hyvinvointialueiden tuottaman tiedon rajallinen vertailukelpoisuus. Ongelmista huolimatta benchmarking koetaan tavoiteltavaksi ja sen suorittamista tukevat kokemukset aiemmasta toiminnasta, mahdollisuus säästää tutkimus- ja kehityskustannuksista sekä palvelujen kustannusvaikuttavuuden paranemisesta saatavat hyödyt.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että benchmarking soveltuu osaksi hyvinvointialueiden tiedolla johtamista, vaikka toiminta on murrostilan ja peräkkäisten kriisien vuoksi hiipunut. Vaikuttavuustiedon keräämisessä benchmarking on alihyödynnettyä, vaikka hyvinvointialueilla olisi mahdollisuus jakaa toimintatietoa avoimesti ilman lainsäädännöllisiä tai kilpailuasetelmasta johtuvia esteitä. Eri alueilla toiminnan edistäminen on eri vaiheissa. Yhdeksi järjestelmälliseksi tavaksi kehittää benchmarkingia on tunnistettu YTA-yhteistyö, jonka avulla tiedontuotantoa ja resursseja voidaan jakaa tehokkaasti. Benchmarkingin hyödyt olisivat kuitenkin suuremmat valtakunnallisena, kaikki hyvinvointialueet kattavana toimintona. Tämä vaatisi nykyistä rohkeampaa kansallista ohjausta, jota hyvinvointialueilla myös toivotaan.