Psykologisen joustavuuden yhteys yksinäisyyteen yliopisto-opiskelijoilla

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää psykologisen joustavuuden yhteyttä yksinäisyyteen suomalaisilla yliopisto- opiskelijoilla. Yksinäisyys on merkittävä kansanterveydellinen haaste yhteiskunnassa ja sen taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, joista tässä tutkimuksessa keskitytään hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) pohjautuvaan psykologiseen joustavuuteen. Psykologinen joustavuus tarkoittaa yksilön kykyä hyväksyä omat tunteet ja ajatukset sekä taito muuttaa omaa toimintaa tilanteeseen sopivalla tavalla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykologisen joustavuuden yhteyttä yksinäisyyteen.

Tutkimukseen osallistui 964 opiskelijaa, jotka osallistuivat verkkopohjaiselle ”Opiskelijan hyvinvointi ja elämäntaidot” -opintojaksolle. Opintojakson alussa opiskelijat täyttivät hyvinvointikyselyn, jonka pohjalta muodostettiin tutkimuksen aineisto. Tutkimuksessa käytettiin AFQ-Y (Avoidance and Fusion Questionnaire for Youth) -mittaria psykologisen joustavuuden mittaamiseen ja UCLA Loneliness Scale -mittariin pohjautuvaa suomennettua ja lyhennettyä yksinäisyyskyselyä yksinäisyyden mittaamiseen. Aineiston tilastollinen analyysi toteutettiin R-ohjelmistolla, jossa tarkasteltiin muuttujien välistä yhteyttä korrelaation ja lineaarisen regression avulla.

Tulokset osoittivat, että psykologinen joustavuus oli negatiivisesti yhteydessä yksinäisyyteen. Toisin sanoen psykologisen joustavuuden kokonaispisteiden lisääntyessä yksinäisyyden kokonaispisteet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi. Tulokset olivat samansuuntaisia aiemman tutkimustiedon kanssa. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että psykologinen joustavuus on tärkeä ilmiö yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyyden kannalta. Kaikkiaan tutkimuksen tulokset puoltavat psykologista joustavuutta lisäävien interventioiden kehittämistä yksinäisyyden ennaltaehkäisemiseksi.