Vakuutusoikeuden erityisyys oikeusturvan näkökulmasta : Asiantuntijajäsenet ja oikeudenkäynti ilman istuntoa
Lindroos, Jere (2024)
Lindroos, Jere
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024123111770
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024123111770
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenjärjestelmää ja oikeudenkäyntiä ilman istuntoa sekä näiden vaikutuksia oikeusturvaan. Vakuutusoikeus toimii erityistuomioistuimena toimeentuloturvan alalla. Vakuutusoikeus on pääsääntöisesti viimeinen muutoksenhakuaste, jossa käsitellään toimeentuloturvaan liittyviä valituksia. Yksityishenkilöiden toimeentulossa on kyse niin terveydestä kuin taloudestakin, joten vaatimus oikeusturvan toteutumiseen on korostunut.
Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanoon voi kuulua työoloja tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevia asiantuntijajäseniä. Asiantuntijajäseniä koskee samat oikeudet ja velvollisuudet kuin virkatuomareita, mutta heidän toimikausi on viisi vuotta, eikä heiltä vaadita virkatuomareita vastaavaa koulutusta. Merkittävä poikkeus vakuutusoikeudessa on se, että vain tietyt työmarkkinajärjestöt saavat antaa nimitysehdotuksia valtioneuvostolle. Vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenille ei myöskään ole asetettu minkäänlaista koulutusvaatimusta.
Vakuutusoikeudessa on vuodesta 2016 alkaen voitu ratkaista valitusasia ilman istunnon järjestämistä, kun kaikki jäsenet ovat yksimielisesti hyväksyneet päätösluonnoksen perusteluineen. Toimintatapa on merkittävä poikkeus, sillä muutoksenhakuasteen oikeudenkäynti on perinteisesti perustunut tuomareiden fyysisesti läsnä tapahtuvaan avoimeen neuvotteluun.
Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia, jossa systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Aineistona hyödynnetään perustuslakia, tavallisia lakeja, niiden esitöitä ja erilaisia mietintöjä sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Lisäksi taustalla tarkastellaan toimeentuloturvan historiallista kehitystä.
Tutkimuksessa havaitaan, että nykyinen asiantuntijajäsenjärjestelmä ei ole ideaali oikeusturvan toteutumisen kannalta. Työmarkkinajärjestöjen nimitysvalta voi rajata tuomioistuimen tietopohjaa ja herättää kysymyksiä heidän riippumattomuuden ja puolueettomuuden kannalta. Oikeudenkäynti ilman istuntoa ei myöskään ole ongelmaton oikeusturvan toteutumisen kannalta. Istunnon poisjättäminen korostaa asianmukaisen käsittelyn ja aiheettoman viivytyksen välttämisen vaatimuksia, mutta sillä voi olla vaikutusta ratkaisuharkinnan ja päätösten perustelujen laatuun. Vakuutusoikeudessa tulisi siirtyä vähintäänkin avoimeen hakuun asiantuntijajäsenten osalta, sekä harkita laajasti, onko istunnoista luopuminen paras ratkaisu oikeusturvan toteutumisen tehostamiseen.
Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanoon voi kuulua työoloja tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevia asiantuntijajäseniä. Asiantuntijajäseniä koskee samat oikeudet ja velvollisuudet kuin virkatuomareita, mutta heidän toimikausi on viisi vuotta, eikä heiltä vaadita virkatuomareita vastaavaa koulutusta. Merkittävä poikkeus vakuutusoikeudessa on se, että vain tietyt työmarkkinajärjestöt saavat antaa nimitysehdotuksia valtioneuvostolle. Vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenille ei myöskään ole asetettu minkäänlaista koulutusvaatimusta.
Vakuutusoikeudessa on vuodesta 2016 alkaen voitu ratkaista valitusasia ilman istunnon järjestämistä, kun kaikki jäsenet ovat yksimielisesti hyväksyneet päätösluonnoksen perusteluineen. Toimintatapa on merkittävä poikkeus, sillä muutoksenhakuasteen oikeudenkäynti on perinteisesti perustunut tuomareiden fyysisesti läsnä tapahtuvaan avoimeen neuvotteluun.
Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia, jossa systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Aineistona hyödynnetään perustuslakia, tavallisia lakeja, niiden esitöitä ja erilaisia mietintöjä sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Lisäksi taustalla tarkastellaan toimeentuloturvan historiallista kehitystä.
Tutkimuksessa havaitaan, että nykyinen asiantuntijajäsenjärjestelmä ei ole ideaali oikeusturvan toteutumisen kannalta. Työmarkkinajärjestöjen nimitysvalta voi rajata tuomioistuimen tietopohjaa ja herättää kysymyksiä heidän riippumattomuuden ja puolueettomuuden kannalta. Oikeudenkäynti ilman istuntoa ei myöskään ole ongelmaton oikeusturvan toteutumisen kannalta. Istunnon poisjättäminen korostaa asianmukaisen käsittelyn ja aiheettoman viivytyksen välttämisen vaatimuksia, mutta sillä voi olla vaikutusta ratkaisuharkinnan ja päätösten perustelujen laatuun. Vakuutusoikeudessa tulisi siirtyä vähintäänkin avoimeen hakuun asiantuntijajäsenten osalta, sekä harkita laajasti, onko istunnoista luopuminen paras ratkaisu oikeusturvan toteutumisen tehostamiseen.