Osakeyhtiön veroneutraali vastikkeeton sulautuminen

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisissa tilanteissa osakeyhtiön sulautuminen voidaan toteuttaa veroneutraalisti ilman sulautumisvastikkeen antamista sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille.

Sulautuminen on kansallisessa lainsäädännössämme säännelty yhtiöoikeudellisesti osakeyhtiölaissa ja vero-oikeudellisesti elinkeinoverolaissa. Elinkeinoverolain sääntely on otettu lakiin hyvin suoraviivaisesti yritysjärjestelydirektiivistä. Kun sulautumistilanteisiin liittyy isoja taloudellisia mahdollisuuksia ja riskejä, on yhtiölle tärkeää voida tietää sulautumisen veroseuraamukset etukäteen ja näin arvioida ylipäätään sulautumisen kannattavuutta. Jos sulautuminen ei kuulu elinkeinoverolain soveltamisalaan, kohdellaan varojen siirtoa verotuksessa luovutuksena ja sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat joutuvat maksamaan luovutusvoittoveron.

Lain sanamuoto ei ole antanut selkeitä vastauksia tiettyihin vastikkeettomissa sulautumisissa eteen tulleisiin tilanteisiin ja näihin liittyen on syntynyt oikeuskäytäntöä. Tässä tutkielmassa on tarkoitus avata oikeustapauksia tarkemmin, käydä läpi lain sanamuodon ongelmakohtia ja syventyä siihen, miksi lainsäädäntö ei ole antanut selviä vastauksia oikeuteen edenneissä tapauksissa. Näin voimme saada selkeämmän kuva tilanteista, joissa vastikkeeton sulautuminen on toteutettavissa veroneutraalisti.

Tutkielmassa etsitään vastausta edellä esitettyyn tutkimuskysymykseen oikeusdogmaattisen eli lainopillisin tutkimuksen keinoin. Lainopillisessa tutkimuksessa systematisoidaan oikeussäännöksiä ja selvitetään niiden sisältöä. Lähdeaineistona tutkielmassa toimivat laki, lain esityöt, oikeuskäytäntö, oikeuskirjallisuus ja verohallinnon ohjeet.

Tutkimuksessa havaittiin, että sulautuminen vastikkeetta on mahdollista suoraan tai välillisesti omistetuissa tytäryhtiö- ja sisaryhtiösulautumisissa sekä sekasulautumistilanteissa ja tietyissä vastavirtasulautumisissa. Sulautuvan yhtiön osakkeenomistajana voi olla yhtä lailla luonnollinen henkilö ja yhteisö. Yhteisenä nimittäjänä mahdollisuudelle olla antamatta vastiketta voidaan pitää sitä, ettei sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan varallisuus kasva eikä vähene sulautumistilanteessa. Nykyinen lain sanamuoto ei kuitenkaan ota huomioon kaikkia näitä tilanteita, ja tämä on muodostunut ongelmalliseksi verovelvollisen oikeusturvan näkökulmasta. Tutkimus sisältää de lege ferenda -kannanoton uudeksi EVL 52 a § 2 lainkohdaksi.