Lasten kokema seksuaalinen häirintä - Turvataitokasvatusta lisättävä kouluihin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia 11–16-vuotiaiden lasten kokemaa seksuaalista häirintää juridisen sukupuolen näkökulmasta. Selvitimme, onko sukupuolten välillä eroa seksuaalisen häirinnän ja seksuaalisen kanssakäymisen kokemuksissa, ja siinä kenelle he siitä kertovat. Tutkimuksemme pohjalta perustelemme tarvetta turvataitokasvatuksen lisäämiselle perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.

Pohjustamme tutkimustamme seksuaalisen häirinnän ja turvataitokasvatuksen määritelmillä. Lasten kokema seksuaalinen häirintä ja muut seksuaalista itsemääräämisoikeutta rikkovat teot ovat huolestuttava ilmiö. Haluamme tutkimuksellamme selvittää lasten kokeman seksuaalisen häirinnän sukupuolittuneisuutta. Myös tärkeänä osana tutkimustamme on selvittää, kenelle lapset kertovat kokemuksistaan.

Tutkimuksemme aineistona toimii Lapsiuhritutkimus. Latasimme aineiston tietoarkiston sähköisestä palvelusta Ailasta, jonka siirsimme IBM SPSS Statistics -ohjelmaan, jossa analysoimme tarvittavat muuttujat ristiintaulukoinnin sekä Khiin neliö -testin avulla.

Tulosten perusteella seksuaalisen häirinnän ja kanssakäymisen kokemuksissa oli tyttöjen ja poikien välillä eroa. Eroa sukupuolten välillä on myös merkittävästi siinä, kerrottiinko tapahtuneesta muille. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat sukupuolittuneita, sillä lapsista eniten tytöt kokevat häirintää. Huomioitavaa myös on, että tytöt kertovat kokemuksistaan poikia huomattavasti enemmän. Suurin osa vastaajista kertoi tapahtuneesta kaverille, eikä luotettavalle aikuiselle, mikä korostaa turvataitojen merkitystä.