Työpaikan tukiverkoston voima : Työstä saatavan sosiaalisen tuen yhteys stressin tuntemiseen eri ammattiasemissa tarkasteltuina

Abstract

Työhyvinvointi on merkittävä teema tämän päivän työelämässä. Työntekijöiden jaksamiseen ja työssä selviytymiseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota, ja erilaisia psykososiaalisia tekijöitä tunnistetaan työn psyykkisen kuormittavuuden vähentämiseksi. Esimerkiksi työyhteisöllä näyttää olevan työntekijän psyykkistä hyvinvointia ylläpitävä vaikutus. Tällainen sosiaalinen tuen mekanismi on tunnistettu työhyvinvoinnin tutkimuksissa jo yli 50 vuotta sitten. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työpaikalta saatavan sosiaalisen tuen yhteyttä stressin tuntemiseen. Sosiaalinen tuki on määritelty kahden ulottuvuuden kautta, jotka ovat esihenkilöltä sekä työyhteisöltä saatavaa emotionaalista ja instrumentaalista tukea. Tutkittavana ilmiönä tarkastellaan stressiä, joka on kokonaisvaltaista psyykkistä hyvinvointia heikentävä tekijä. Stressillä puolestaan tarkoitetaan tässä tutkimuksessa henkilön jännittyneisyyden, levottomuuden, hermostuneisuuden tai ahdistuneisuuden kokemuksia, jotka vaivaavat jatkuvasti mieltä ja vaikeuttavat nukkumista. Pitkittynyt stressi voi altistaa työuupumukselle heikentäen työssä suoriutumista ja elämänlaatua. Siten olisi tärkeä pyrkiä löytämään ja ymmärtämään yhteyksiä, jotka voivat olla osakseen heikentämässä työelämässä selviytymistä. Sosiaalisen tuen ja stressin välistä tarkastelua syvennetään lopuksi vielä ammattiasemien välillä. Työ- ja organisaatiopsykologisessa tutkimuksessa ammattiasemien välillä on havaittu eroja sosiaalisen tuen ja stressin välisessä yhteydessä.

Sosiaalisen tuen yhteys stressin tuntemiseen muodostaa tutkimukselle ensimmäisen tutkimuskysymyksen. Sosiaalista tukea ja stressiä tarkastellaan erikseen esihenkilöltä ja työyhteisöltä saatavan tuen näkökulmasta. Toisena tutkimuskysymyksenä tarkastellaan, säilyykö yhteys ammattiasemat mukaan otettaessa. Myös tässä sosiaalista tukea tarkastellaan sen kahden ulottuvuuden kautta. Tutkimuksen aineistona käytetään vuoden 2022 Työolobarometria, jossa perusjoukko muodostuu 18–64-vuotiaista suomalaisista palkansaajista, joiden säännöllinen työaika on vähintään 10 tuntia viikossa. Aineistossa vastaajia oli noin 2500 ja vastausprosentiksi muodostui 72,2. Tutkimus toteutetaan kvantitatiivisesti ja menetelminä analyysissa ovat ristiintaulukointi. Merkitsevyystarkastelussa käytetään khiin neliö -testiä.

Tulosten mukaan sosiaalisen tuen kokeminen sekä esihenkilötaholta että työyhteisön osalta ovat selkeässä yhteydessä stressin tuntemisen määrään. Matalan sosiaalisen tuen kokeminen molemmilta tahoilta ennakoi siten todennäköisimmin korkeampaa stressin määrää. Sosiaalisen tuen korkea määrä näyttää puolestaan puskuroivan stressin tuntemista vähäisemmäksi. Ammattiasemia tarkastellessa sosiaalisen tuen ja stressin yhteys säilyi kussakin tutkitussa ammattiasemassa, eikä ammattiasemien välillä havaittu tilastollisia eroja sosiaalisen tuen merkityksessä stressin tuntemiseen. Sosiaalinen tuki näyttäytyy siis yhtä tärkeänä mekanismina psyykkisen hyvinvoinnin kannalta riippumatta siitä, missä ammattiasemassa palkansaaja työskentelee. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa havaitun sosiaalisen tuen ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä. Vastaavanlaiset tutkimustulokset voivat olla hyödyllisiä työelämän riskitekijöitä mietittäessä. Ymmärrys psykososiaalisen hyvinvoinnin mekanismeista voi auttaa kehittämään työorganisaation henkilöstön hyvinvointia. Työntekijöiden hyvinvointi vahvistaa siten organisaatioiden tuottavuutta ja lopulta koko yhteiskunnan työllisyyttä.