Optimistista ilmastofiktiota? : Utooppisuus ja luontosuhde kahdessa solarpunk-genren novellissa

Abstract

Tutkielmani käsittelee solarpunkia: ilmastofiktiolle läheistä spekulatiivisen tieteisfiktion alagenreä, joka pyrkii kuvittelemaan tulevaisuutta optimistiseen sävyyn. Käyn tutkielmassani läpi genrelle ominaisia piirteitä ja keskityn tutkimaan utopia- ja pastoraaliperinteen vaikutuksia sen muotoon, sekä ihmisen luontosuhteen kuvauksia kahdessa solarpunk-genren novellissa, jotka on julkaistu vuosina 2018 ja 2021. Lähestymistapani on ekokriittinen. Tutkin, millä tavoin luontoa esitetään ja miten siihen suhtaudutaan näissä novelleissa. Pohdin tekstien esittämien näkökulmien ihmis- ja luontokeskeisyyttä ja kysyn, missä määrin ”villimmällä” luonnolla tai muilla lajeilla on merkitystä ja arvoa näiden kertomusten esittämissä maailmoissa.

Johtopäätöksissäni esiin nousee pastoraali- ja utopiaperinteen vaikutus näiden novellien muotoon, erityisesti ”onnellisten viljelijöiden” myytin muuntuminen ”onnellisten puutarhureiden” kuvauksiksi, mitkä toistuvat solarpunk-novelleissa yleisesti. Puutarhoilla ja erityisesti hyötykasveilla on erityinen merkitys kertomuksissa kuvatuille yhteisöille. Hyötykasvikuvausten kautta luonnon merkitys ihmisille näyttäytyy hyötysuhteena. Kertomusten näkökulma on pääosin ihmiskeskeinen, ihmisyhteisöjen selviytymistä kuvaava ja ihmisten kokemusten kautta kerrottu. Kuitenkin novelleista on luettavissa syvä ymmärrys ihmiselämän riippuvuussuhteesta kasveihin ja terveeseen ympäristöön. Ilmaston merkitys korostuu kummassakin kertomuksessa ja ihmisen vaikutus ympäröivään luontoon ja sen ilmiöihin kietoutuu kertomusten juonen rakentumiseen. Kummassakin kuvatussa yhteisössä on pyritty luomaan uusia arvojärjestelmiä, joissa humanistinen empatia laajenee myös ihmisen ulkopuolelle.