Oraalinen diadokokinesia ja nielemismuutokset Parkinsonin tautia sairastavilla

Abstract

Parkinsonin tauti vaikuttaa henkilön toimintakykyyn kokonaisvaltaisesti, myös puheen ja nielemistoiminnon kohdalla. Puhe ja nielemistoiminto heikkenevät etenkin taudin edetessä, mutta jo varhaisessa vaiheessa on havaittu muutoksia näillä osa-alueilla. Oraalisen diadokokinesian eli DDK-tehtävän avulla voidaan tarkastella puhe- ja artikulaationopeutta tavutoistotehtävän ja tavusarjatoistotehtävän avulla. Tuloksia kuvataan yleensä keskiarvon (tavua/s) kautta. Nielemistoimintoa voidaan arvioida itsearviointiin perustuvan EAT-10-kyselyn avulla. Molemmat menetelmät ovat taloudellisesti ja ajallisesti tehokkaita menetelmiä, ja niitä voidaan hyödyntää myös puheterapeuttisessa arvioinnissa. DDK-tehtävä ja EAT-10-kyselylomake ovat molemmat laajasti käytettyjä ja tutkittuja arviointimenetelmiä, mutta osa tutkimustuloksista on eriävää muun muassa Parkinsonin tautia sairastavien tutkittavien kohdalla. Suomalaista tutkimusta näistä menetelmistä Parkinsonin tautia sairastavilla tutkittavilla on vähän.

Tämä pro gradu -tutkielma on vertaileva määrällinen tutkimus, jonka tavoitteena on tarkastella Parkinsonin taudin varhaisvaiheessa esiintyviä piirteitä artikulaationopeudessa ja nielemistoiminnossa. Tutkimusaineistona käytettiin AAVISTUS-tutkimushankkeeseen kerättyä materiaalia, ja tutkimusryhmiksi valikoitui Parkinsonin tautia sairastavien ryhmä (n = 17) sekä neurologisesti terveiden ikäverrokkien ryhmä (n = 17). Maksimaalista artikulaationopeutta tutkittiin DDK-tehtävän avulla, ja nielemistoimintoa tutkittiin EAT-10-kyselylomakkeella. Tutkimustietoa tarkasteltiin kahdessa eri mittauspisteessä. Ensimmäisessä mittauspisteessä tutkittiin ryhmien välisiä eroja DDK-tehtävän ja EAT-10-kyselyn tuloksissa. Lisäksi tarkasteltiin sitä, olivatko menetelmien tulosten välillä tilastollista yhteyttä. Toisessa mittauspisteessä, joka toteutettiin noin vuoden päästä ensimmäisestä tutkimuskerrasta, tarkasteltiin sitä, miten tulokset mahdollisesti muuttuivat Parkinsonin tautia sairastavien ryhmässä.

DDK-tehtävän tuloksissa havaittiin, että ryhmien välillä yksittäinen tavutoisto ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi, mutta tavusarjan kohdalla ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Parkinsonin tautia sairastavien ryhmän artikulaationopeuden keskiarvo DDK-tehtävässä oli verrokkiryhmää hitaampi. Myös EAT-10-kyselyn tulokset erosivat tilastollisesti merkitsevästi ryhmien välillä, Parkinsonin tautia sairastavat tutkittavat raportoivat terveitä ikäverrokkeja enemmän nielemisvaikeuteen viittaavia oireita. Menetelmien välillä ei kuitenkaan esiintynyt tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota kummankaan ryhmän kohdalla. Lisäksi toisessa mittauspisteessä DDK-tehtävän ja EAT-10-kyselyn tulosten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa Parkinsonin tautia sairastavalla ryhmällä verrattaessa vuoden takaisiin tuloksiin. Tulokset kahden mittauspisteen välillä olivat kuitenkin vaihtelevia, sillä osalla tutkittavista pisteet muuttujissa huononivat, kun toisilla ne paranivat.

Tilastollisesti merkitsevät erot DDK-tehtävässä ja EAT-10-kyselyssä ryhmien välillä antavat viitteitä siitä, että kumpikin menetelmä sopisi puheen ja nielemistoiminnon piirteiden tarkasteluun Parkinsonin taudissa jo varhaisessa vaiheessa. Vaihtelevat tulokset Parkinsonin tautia sairastavien ryhmällä vuoden seurannan jälkeen kuitenkin herättävät kysymyksiä siitä, kuinka luotettavia menetelmät ovat. Tulokset antavat lisää tietoa Parkinsonin varhaisen vaiheen puheen piirteistä ja nielemistoiminnosta, sekä DDK- ja EAT-10 -menetelmistä ja niiden välisistä yhteyksistä.