Ekosysteemisopimukset kaupunkikehittämisen työkaluna : Näkemyksiä Hiedanrannasta

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen, miten ekosysteemisopimukset toimivat innovaatiopolitiikan ja kestävän kaupunkikehittämisen työkaluna. Ekosysteemisopimukset ovat hallinnon tasoja yhdistäviä sopimuksia, joiden avulla pyritään luomaan sektorirajat ylittäviä yhteistoiminnan verkostoja. Sopimuksia voidaan käyttää innovaatiopolitiikan välineenä. Sopimuksen tavoitteena voi olla myös kestävä aluekehittäminen. Tällöin sopimuksella ohjataan alueen tai kaupungin kehittämistä kohti kestäviä päämääriä, kuten esimerkiksi hiilineutraaliutta.

Ekosysteemimäinen kaupunkikehittäminen on verkostohallintaa, joka pyrkii vastaamaan kansainvälisiin, sektorirajat ylittäviin haasteisiin. Näitä haasteita ovat esimerkiksi kestävyyskriisi sekä globaali kilpailu osaamisesta, pääomasta ja taloudellisesta menestyksestä. Uusia ratkaisuja tuotetaan verkostossa yhdistämällä tieteellisen tutkimuksen, koulutusorganisaatioiden, julkisen hallinnon ja yritysten osaamista.

Tutkielman kohteena on yksi sopimus nimeltä ”Innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimus Tampereen kaupungin ja valtion välillä”. Tutkin asiantuntijahaastattelun ja laadullisen sisällönanalyysin keinoin kaupunkikehittämiseen osallistuneiden eri sektorien asiantuntijoiden näkemyksiä ja kokemuksia ekosysteemisopimuksen toimivuudesta. Tarkasteltavan sopimuksen tavoitteisiin kuuluu innovaatioiden ja kestävyyden edistäminen. Infraa, energiaa ja ICT:tä painotetaan sopimuksessa, joten myös niitä tarkastellaan. Tutkin näiden tavoitteiden toteutumista Tampereen Hiedanrannan kaupunginosan rakentamisessa.

Ekosysteemisopimusta ja kaupunkikehittämistä voidaan kuvata politiikkayhdistelmänä, joka edistää kestävyystavoitteita ja investointeja innovaatioihin. Politiikkayhdistelmät ovat tehokkaita tällaisten tavoitteiden edistämisessä. Innovaatiopolitiikkaan ja monitasoiseen verkostohallintaan kuuluvat myös kuitenkin talouskasvun ja kestävyyden ideologinen konflikti sekä politiikan hajanaisuus ja attribuutio-ongelma. Toisinaan talouskasvun ja kestävyyden tavoitteet tukevat toisiaan, toisinaan ne ovat ristiriidassa. Nichet saattavat muuttaa sosio-teknistä regiimiä, mutta sosio-tekninen regiimi saattaa myös estää innovaatioiden etenemisen. Politiikka ja sosio-tekninen regiimi ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Hiilineutraalius tai hiilinegatiivisuus ovat valtavia investointeja ja rakenteellisia muutoksia järjestelmien toimintaan vaativia tavoitteita, joilla on sekä kiire, että taipumusta jäädä taloudellisten tavoitteiden varjoon tai vesittyä rakennusprosessien edetessä. Tulevaisuudessa kannattaisi tarkastella kestävyys- ja innovaatiotavoitteiden saavuttamista, kun Tampereen kaupungin ja valtion sopimuskausi on pidemmällä.