Pienten kuntien ilmastohallinta : Ilmastonmuutoksen paikalliset hillintätoimenpiteet ilmastohallinnan näkökulmasta

Abstract

Ilmastonmuutos vaatii toimenpiteitä kaikilla hallinnon tasoilla. Paikallishallinnolla onkin rooli, jonka merkitys on viime vuosina korostunut entisestään. Monet pioneerikaupungit ovat paikoin pystyneet toteuttamaan jopa kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa kuin korkeammat hallinnon tasot. Pienempien kuntien ja kaupunkien ilmastotyö on kuitenkin verrattain vähemmän tutkitumpaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella näiden vähemmän tutkittujen pienempien kuntien ilmastotyötä ilmastohallinnan näkökulmasta ja muodostaa analyysin avulla uutta yksityiskohtaista tietoa paikallisesta ilmastotyöstä.

Tutkimuksen teoriakehikko rakentuu ilmastohallinnan teorian varaan, jonka avulla voidaan analysoida kaupungin ilmastotyön toimenpiteitä hillinnän suhteen paikallisessa kontekstissa. Ilmastohallinnan muodot kaupungeissa muodostavat teoreettisen työkalun analyysiin. Tutkimuksen tehtävänä on vastata kysymykseen ”Miten ilmastohallinta näyttäytyy pienten kuntien ilmastotyössä? Tutkimuksen empiirisenä kysymyksenä puolestaan on: ”Miten ilmastohallinnan muodot pienten kuntien ilmastosuunnitelmissa?

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkielman aineistona toimi Vihdin kunnan ja Loviisan kaupungin kestävän energian- ja ilmaston toimintasuunnitelmat. Tapaustutkimuksen periaatteiden mukaisesti tutkielman tarkoituksena ei ollut muodostaa yleiskuvaa vaan tuottaa yksityiskohtaista tietoa kahdesta toisiinsa suhteesta olevasta tapauksesta. Aineistosta erotettiin yksittäiset hillintätoimenpiteet, minkä kautta muodostui redusoitu aineisto. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustuloksissa muodostui useita ilmastotyön osa-alueita, joita analysoitiin suhteessa ilmastohallinnan teoriaan. Muodostuneita osa-alueita olivat liikenteen päästöjen vähentäminen, päästöjen vähentäminen rakennuksissa ja toiminnoissa, ilmastoviestintä, energiantuotannon päästöjen vähentäminen, maankäytön ja kaavoituksen keinot sekä verkostohallinta ilmastotyössä. Tutkimustuloksista voidaan todeta, että kaikki ilmastohallinnan muodot esiintyivät aineiston toimenpiteissä. Tulosten perusteella saatiin tapaustutkimuksen mukaisesti tuotettua tarkempaa tietoa aineistoa analysoimalla. Tulokset todistivat omalta osaltaan aikaisempaa paikallisen ilmastohallinnan teoriaa.

Tutkimustulosten perusteella ilmastohallinta näyttäytyy selvästi pienempien kuntien strategisessa ilmastotyössä. Merkityksellisiksi nousivat omat toiminnot, mutta myös maankäyttö ja kaavoitus sekä alueellinen verkostoyhteistyö. Tutkielman perusteella voidaan muodostaa rajattua kuvaa pienten kuntien strategisesta ilmastotyöstä, mikä mahdollistaa jatkotutkimuksen tekemisen.