Kestävyystiedon vertailu yritysten välillä : Vertailukelpoisuuden tarkastelu samalla alalla toimivien yritysten kesken

Abstract

Kestävyystiedon vertailukelpoisuuden on koettu olevan heikolla tasolla ja esimerkiksi sijoittajat ovat nostaneet esille tarpeen kehittää sitä. Kestävyystiedon vertailukelpoisuutta ei ole tutkittu kovin laajasti verrattuna muihin kestävyysraportointiin liittyviin keskeisiin teemoihin ja sitä tarkastellaan harvoin suhteessa sen käytännön merkitykseen, eli tiedon vertailuun. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten kestävyystietoa voidaan vertailla yritysten välillä vertailukelpoisuuden tarkastelun perusteella. Tarkoituksena oli laajentaa olemassa olevaa tietoa kestävyystiedon vertailukelpoisuudesta ja tunnistaa vertailukelpoisuuden ja sen arvioinnin suhde tiedon vertailuun yritysten välillä.

Tutkimus toteutettiin monivaiheisesti monimenetelmäisellä lähestymistavalla. Aineistona hyödynnettiin kohdeyritysten julkisesti saatavilla olevia kestävyysraportteja sekä vuosiraportteja. Aineiston analysointi aloitettiin määrällisellä sisällönanalyysillä, jonka avulla selvitettiin kestävyysindikaattorit, joista kaikki kohdeyritykset raportoivat. Tämän jälkeen kyseisten indikaattorien tiedot kerättiin ja analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla, joka toteutettiin etukäteen määriteltyjen arviointikriteerien pohjalta. Analyysin aikana kerättiin huomioita arvioinnin toteuttamisesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Nämä huomiot analysoitiin lopuksi aineistolähtöisesti, jotta saatiin selville vertailukelpoisuuden arviointiin vaikuttaneet tekijät. Lopuksi toteutettiin aineiston erittely.

Tutkimuksessa saatiin selville, että yhden kestävyystiedon vertailukelpoisuuteen vaikuttaa myös muiden vertailukohteiden vertailukelpoisuus. Kestävyystiedon vertailukelpoisuus arvioitiin olevan hyvällä tasolla, mutta havaittiin, että numeerinen arviointi ei kerro kaikkea tarpeellista tietojen vertailusta. Siten tunnistettiin, että vertailukelpoisuutta tulee tarkastella yksityiskohtaisesti ja osatekijöiden toteutumisen kautta, jotta saadaan vertailusta kertovaa tietoa selville. Vertailukelpoisuuden taso voi kuitenkin kertoa vertailukelpoisuuden puutteiden määrästä ja tarjota suuntaa antavan arvion vertailun sujuvuudesta ja luotettavuudesta, jos arviointituloksia tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Todettiin myös, että GRI:n vertailukelpoisuuden määritelmää voidaan soveltaa harkiten vertailukelpoisuuden arvioinnissa. Lopuksi tunnistettiin, että kestävyystiedon vertailukelpoisuuden arviointiin vaikuttaa arvioinnin toteutustapa ja arvioinnin kohde.

Tulosten perusteella todettiin, että tiedon luotettava ja sujuva vertailu edellyttää, että tieto on saatavilla ja vertailukelpoista. Tietoa voidaan vertailla, mutta vertailutuloksiin tulee suhtautua kriittisesti. Kriittisen tarkastelun avuksi voidaan arvioida, miten vertailukelpoista vertailuaineisto on ollut, sillä arvioinnin avulla saadaan tietoa vertailun lähtökohdista. Vertailukelpoisuutta tarkastellessa on keskeistä huomioida koko vertailuaineisto sekä vertailukelpoisuuden erot yritysten välisessä ja yrityksen sisäisessä vertailussa. Lisäksi vertailukelpoisuuden käsitettä tulee lähestyä sen käytännön merkityksen eli tiedon vertailun näkökulmasta. Tämän pohjalta luotiin viitekehys ja kuvio, jotka kuvastavat kestävyystiedon vertailukelpoisuuden ja sen arvioinnin suhdetta tiedon vertailuun yritysten välillä.

Kokonaisuudessaan tämä työ tarjoaa tietoa kestävyystiedon vertailusta ja vertailukelpoisuudesta. Tutkimustulokset koskevat pääosin yritysten välistä vertailua, joten niitä tulee tarkastella kyseisessä kontekstissa. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä työssä tarkastellaan kestävyystiedon vertailukelpoisuuden tilaa ennen EU:n kestävyysraportointidirektiivin standardien mukaan tehtyjen raporttien julkaisua. Siten työ luo pohjaa vertailukelpoisuuteen kohdistuviin direktiivin vaikutuksiin syventyvälle tutkimukselle.