Kilpailuoikeuden tehokkuuspuolustus : soveltuminen ja edellytykset

Abstract

Kilpailulainsäädäntö sääntelee elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua tarjoten viitekehykset, joiden puitteissa on laillista toimia. Kilpailua on turvattava, sillä vapaa kilpailu nähdään yhtenä taloutemme kulmakivistä. Kilpailulainsäädännön kautta viranomaisten on mahdollista puuttua sellaisiin elinkeinonharjoittajien välisiin menettelyihin, jotka haittaavat kilpailua.

Jos elinkeinonharjoittaja poikkeaa kilpailulainsäädännöstä voi tulla syyllistyneeksi kiellettyyn kilpailunrajoitukseen. Sellaiset menettelyt, jotka estävät, rajoittavat tai vääristävät merkittävästi kilpailua ovat kiellettyjä. Vaikka kilpailun rajoittaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä, voi siitä poiketa tehokkuuspuolustukseen vedoten. Tällöin kilpailua rajoittava sopimus voi tulla hyväksytyksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sitä, millaisissa tilanteissa lähtökohtaisesti kielletyt kilpailunrajoitukset muuttuvat hyväksytyiksi.

Tutkimuksen tutkimuskysymyksen avulla vastataan kysymykseen, millaisilla edellytyksillä lähtökohtaisesti kielletyt kilpailunrajoitukset voisivat tulla hyväksytyiksi. Jotta tutkimus vastaisi tutkimuskysymykseen, on metodiksi valittu lainoppi. Oikeusdogmatiikan mukaisesti tutkimuksessa tulkitaan ja systematisoidaan lainsäädäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Koska lainsäädäntö on yhdenmukainen Euroopan unionin ja Suomen kansallisen lainsäädännön välillä, tässä tutkimuksessa tulkinnan ja systematisoinnin tukena käytetään kansallisten lähteiden lisäksi EU-oikeutta ja oikeustapauksia.

Tutkimus avaa kilpailulainsäädännössä määriteltyä neljää edellytystä, joita ovat tehokkuusperiaate, välttämättömyysperiaate, kuluttajahyötyperiaate sekä kilpailuperiaate. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että tehokkuuspuolustusta voidaan soveltaa vain, jos siitä koituvat hyödyt ylittävät siitä aiheutuvat haitat.