Karkeasuunnittelujärjestelmä terästeollisuudessa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan tilannetta, jossa teräsyhtiössä on vaihdettu vanha karkeasuunnittelujärjestelmä uuteen. Järjestelmän vaihtuminen tarjoaa mahdollisuuden tarkastella organisaation toimintaa ja prosesseja järjestelmän käyttöön liittyen ja kehittää toimintatapoja. Työssä tarkastellaan, miten uutta järjestelmää voidaan käyttää materiaalivirran ohjauksessa sekä rajoitusten teorian soveltamisessa.

Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa käsitellään karkeasuunnittelun roolia tuotannon suunnitte lussa ja hallinnassa terästeollisuudessa. Lisäksi arvioidaan rajoitusten teorian toteutustapoja ja niiden soveltuvuutta kohdeorganisaatioon. Tietojärjestelmän vaihtumista tutkitaan Leavittin timanttimallin avulla, joka esitellään kirjallisuuskatsauksessa. Haastatteluilla selvitetään kohdeorganisaation toimintatapoja, ja rinnakkain ajolla uuden järjestelmän tuotanto- ja testipuolella testataan rajoitusten teorian toteutustapoja uuden tietojärjestelmän avulla. Näitä tuloksia tarkastellaan ja arvioidaan Leavittin timanttimallin avulla.

Tutkimuksessa tunnistetaan, että rumpu, puskuri ja köysi -periaate soveltuu parhaiten tutkitussa järjestelmässä hyödynnettäväksi rajoitusten teorian sovellustavaksi. Kohdeorganisaatiossa on edelleen jatkettava työtä tietojärjestelmän ja toimintatapojen yhdistämisessä, jotta uutta järjestelmää voidaan hyödyntää tehokkaasti karkeasuunnittelussa.

The study examines a steel company where the master scheduling system has been replaced with a new one. The system replacement provides an opportunity to analyze the organization’s operations and processes related to system usage and to develop practices. The focus of the study is on how the new system can be utilized in material flow control and in applying the theory of constraints.

The literature review discusses the role of master scheduling in production planning and control in the steel industry. Additionally, it evaluates different implementation methods of the theory of constraints and their suitability for the case organization. The system change is analyzed using Leavitt's diamond model, which is introduced in the literature review. Organizational practices are examined through interviews, and parallel testing of the new system’s production and test envi ronments is used to explore the application of the theory of constraints. These results are further reviewed and evaluated using Leavitt's diamond model.

The results of the study indicate that the drum-buffer-rope principle is the most suitable method for applying the theory of constraints in the examined system. However, the case organization must continue its efforts to integrate the information system with operational practices to fully leverage the new system in master scheduling.