Rumat rituaalit : Liminaali gotiikka ja hajoavan subjektin tajunnankuvaus Mona Awadin romaanissa Rouge

Abstract

Käsittelen tutkielmassani Mona Awadin romaanin Rouge (2023) goottilaista lajipoetiikkaa kolmesta erilaisesta liminaalisuuden näkökulmasta ja liitän teoksen gotiikan laajaan traditioon. Ensimmäiseksi käsittelen rituaalien ja yhteisöjen merkitystä liminaalin subjektin rakentumisessa. Toisena tarkastelen teoksen tilallisia elementtejä ja tapahtumapaikkoja liminaalisina rajatiloina. Lopuksi pyrin osoittamaan kuinka teos tuottaa goottilaisuutta ja liminaalisuutta kielellisillä keinoilla, ja esitän, miten dissonantti tajunnankuvaus rakentaa goottilaisen päähenkilön hajoavaa tajuntaa ja subjektiutta.

Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän Turnerin ja Van Gennepin antropologista liminaalisuuskäsitettä ja sen laajentumia kirjallisuustieteessä. Liitän liminaalisuuden goottilaisen kirjallisuuden ja subliimin tutkimuksen erottamattomaksi elementiksi. Liminaalisuus välittyy päähenkilön murenevassa identiteetissä, teoksen rituaaleissa ja yhteisöissä, sekä tilallisissa elementeissä kuten liminaalisissa tapahtumapaikoissa ja peilien heijastuksissa. Osoitan, kuinka myös teoksen kieli itsessään on liminaalista ja täten vahvistaa dissonantin tajunnankuvauksen vaikuttavuutta.

Tutkielmani sijoittuu goottilaisen lajipoetiikan ja klassisen narratologian piiriin. Haastan käsitystä gotiikasta motiiveja estetisoivana ja temaattisena lajina osoittamalla goottilaiselle kirjallisuudelle erityislaatuisia kerronnallisia keinoja. Nojaan vahvasti Manuel Aguirren tutkimuksiin gotiikan lajipiirteistä ja kaavamaisista rakenteista sekä Maria Bevillen luonnehdintaan goottilaisesta postmodernismista. Keskeisiksi goottilaisiksi kirjallisiksi menetelmiksi nostan esiin muodon kaavamaisuuden, toiston ja ristiriitaisen tajunnankuvauksen. Esitän, että gotiikan traditiossa merkitykset seuraavat muotoa eivätkä ne ole erotettavissa toisistaan.

Tutkielmani osoittaa, kuinka Rouge on kauttaaltaan lajityyppinsä konventiot tunteva itsetietoinen goottilainen romaani. Teos esittää postmodernin maailman pelkoja ja kauhuja sekä teemojen että liminaalisuuden välityksellä. Ristiriitaista tajuntaa rakentavat päähenkilön muistelevan kertovan minän ja kokevan minän tiedolliset eroavaisuudet. Numinaalille, eli tuntemattomalle tai havaitsemattomalle maailmalle altistuminen synnyttää teoksen henkilöhahmoille subliimin kokemuksen, joka on keskeinen tekijä hajoavan subjektin ja identiteetin rakentumisessa.