Ministerin rehellisyysvaatimus ja sen rikkominen

Abstract

Luottamuksella on suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja moni asia perustuu siihen. Etenkin julkisen vallan uskottavuuden kannalta luottamus on elintärkeää. Merkittävä osa julkista valtaa ovat ministerit. Heille on perustuslain (731/1999) 60.1 §:ssä asetettu vaatimus rehellisyydestä. Ilmaisu on väljästi muotoiltu ja sen sisältö jättää paljon tulkinnanvaraa. Viimeisimmän kerran ministerin rehellisyysvaatimus nousi suurempaan keskusteluun, tapahtui kesällä 2023, kun usean ministerin rehellisyys kyseenalaistettiin. Tutkimuksessa pyritään selvittämään mitä kyseisellä perustuslain ilmaisulla tarkoitetaan, ja milloin tämä vaatimus voidaan katsoa tulleen rikotuksi. Tavoitteena on tutkimustulosten perusteella tuottaa tulkintasuosituksia siihen, mitä rehellisyys on ja millaisissa tilanteissa rehellisyys voi tulla rikotuksi. Näihin vastatakseen tulee tutkia, mitä ministerin toimenkuvaan lain mukaan kuuluu ja millaista aikaisempaa oikeudellista tulkintaa aiheeseen liittyen on.

Tutkimusmetodina tutkimuksessa käytetään lainoppia, sillä tarkastelun kohteena on voimassaoleva oikeus, ja pyritään selvittämään sen sisältöä. Aineisto tutkimuksessa perustuu oikeuslähteisiin. Tutkimuksessa oikeuslähteinä hyödynnetään perustuslain lisäksi muitakin lakeja, etenkin ministerin toimenkuvan kannalta keskeisiä lakeja, kuten lakia valtioneuvostosta (175/2003) ja hallintolakia (434/2003). Lisäksi oikeuslähteinä käytetään näiden lakien esitöitä, perustuslakivaliokunnanmietintöjä, oikeuskanslerin ratkaisuita sekä oikeuskirjallisuutta soveltuvin osin.

Tutkimuksen ensimmäisessä käsittelyluvussa keskitytään ministerin toimenkuvaan lain näkökulmasta. Toisessa käsittelyluvussa tarkastellaan aikaisempaa tulkintaa aiheeseen liittyen sekä ministerin syytteeseen asettamista ja esitellään valtakunnanoikeuden toimintaa.

Vaikka perustuslain 60.1 §:n lisäksi rehellisyydestä ei suoraan mainita muissa laeissa, on useassa laissa kuitenkin havaittavissa vaatimus rehellisyydestä. Esteellisyyteen ja ministerin sidonnaisuuksiin liittyen on olemassa ilmoittamisvelvollisuus, joka on osoitus rehellisyyden vaatimisesta. Virkarikosten kohdalla on myös havaittavissa vaatimus rehellisyydestä, kuten virkavelvollisuuden rikkomisesta ja lahjusten ottamisesta voidaan nähdä. Näistä myös Kauko Juhantalo sai valtakunnanoikeudelta tuomion ja joutui eroamaan ministerin tehtävästä. Hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden rikkominen on myös omiaan vähentämään luottamusta julkista valtaa kohtaan, sillä nämä ovat periaatteita, joiden täyttämiseen kansalaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa.

Rehellisyysvaatimuksen täsmentämiselle ei kuitenkaan ole suoranaista tarvetta, jotta kansanvallan toteutumista ei rajoitettaisi liikaa. Valtiovalta kuuluu kansalle, joka osoittaa luottamustaan antamallaan äänellä kansanedustajille ja tätä myötä lähtökohtaisesti myös ministereille. Rehellisyyden ilmaisu on väljä ja muodollinen, eikä sen arviointi ennen ministeriyttä ole selkeää verrattuna aikaan, jolloin ministeri on virkatoimessa. Myös aiheeseen liittyvässä jatkotutkimuksessa olisi hedelmällisempää keskittyä rehellisyyteen juuri ministerin virkatoimiin liittyen.