Yhteiskuntaluokan yhteys alle kouluikäisen lapsen hoitomuotoa koskeviin asenteisiin: Instituutiot ja kulttuuri sosioekonomisia eroja määrittämässä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yhteiskuntaluokka on yhteydessä käsityksiin siitä, miten perhe- ja työelämä tulisi järjestää äidin, isän ja vähintään yhden alle kouluikäisen lapsen perheessä. Suomalaisen perhepolitiikan rakenteet mahdollistavat niin varhaiskasvatukseen osallistumisen porrastetuilla maksuilla, alle 3-vuotiaan lapsen ja tämän sisarusten hoidon kotona kotihoidon tuella kuin näiden yhdistämisen osittaista hoitovapaata käyttämällä. Tutkielmani lähtökohta on, että yhteiskunnallisten rakenteiden lisäksi lapsen hoitomuodon valintaan vaikuttavat myös kulttuuriset arvostukset. Käytän Gøsta Esping-Andersenin regiimiteoriaa ja sitä kehittäneiden feministiteoreetikkojen ajatuksia kuvatakseni suomalaista perhepoliittista järjestelmää ja sen sukupuoli- ja luokkavaikutuksia. Vanhemmuuteen liittyviä kulttuurisia arvostuksia kuvaamaan käytän Annette Lareaun teoriaa lapsuuden ideaaleista.

Analysoin vuonna 2022 kerätyn International Social Survey Programme (ISSP) -väestökyselyn tuloksia. Tutkimuksen perusjoukon muodostavat 15–74-vuotiaat suomalaiset ja osallistujat on poimittu systemaattisella satunnaisotannalla väestötietokannasta. Selvitän, miten kolme eri yhteiskuntaluokan mittaria on tässä aineistossa yhteydessä käsityksiin siitä, miten perhe- ja työelämä tulisi järjestää äidin, isän ja vähintään yhden alle kouluikäisen lapsen perheessä. Yhteiskuntaluokan indikaattoreina käytän vastaajan koulutustasoa, tulotasoa ja koettua luokka-asemaa. Laadin tutkielmassani jokaisen yhteiskuntaluokkaa kuvaavan mittarin osalta ristiintaulukoinnin, jossa selittävä muuttuja on vastaajan luokka-asema valitun indikaattorin valossa ja selitettävä muuttuja on vastaajan käsitys parhaasta tavasta järjestää perhe- ja työelämä, kun perheessä on vähintään yksi alle kouluikäinen lapsi.

Tulosten perusteella kaikilla käyttämilläni yhteiskuntaluokan indikaattoreilla on tilastollisesti merkitsevä yhteys käsityksiin parhaasta tavasta järjestää perhe- ja työelämä äidin, isän ja vähintään yhden alle kouluikäisen lapsen perheessä. Kaikissa tarkasteluissa korkean luokka-aseman omaavat korostuivat etenkin molempien vanhempien kokopäivätyötä kannattaneissa. Äidin jäämistä kotiin taas kannattivat suuremmalla todennäköisyydellä matalampaan luokka-asemaan kuuluvat, joskin matalimpaan koulutusluokkaan kuuluvat olivat asenteiltaan lähempänä korkeakoulutettuja kuin toisen asteen suorittaneita. Isien osapäivätyötä tai kotiin jäämistä kannatti kaikissa tarkasteluissa ja kaikissa ryhmissä selvästi pienin osa vastaajista. Äidin tai molempien vanhempien osapäivätyötä koskevien vastausvaihtoehtojen osalta erot yhteiskuntaluokkien välillä vaihtelivat tarkastellun mittarin mukaan ja noudattivat harvoin lineaarisia yhteyksiä.

Tulokset olivat pitkälti yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa, mutta myös eroavaisuuksia löytyi. Syynä saattaa olla aiemmasta aihetta koskevasta tutkimuksesta poikkeava tutkimusasetelma, sillä kyseessä oli väestötason asennekyselyyn pohjautuva tarkastelu. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia myös kolmansien muuttujien, kuten sukupuolen, ja luokan yhteisvaikutuksia, mutta tässä tarkastelussa se ei otoskoon ja vastausten jakauman takia ollut mahdollista. Lisäksi on huomioitava, että tämän tutkielman puitteissa olen pystynyt todentamaan muuttujien yhteisvaihtelun, mutta en vaikutussuhdetta. Tutkielma on myös tuottanut tietoa valintojen arvottamisesta vain tietynlaisissa, äidin, isän ja vähintään yhden alle kouluikäisen lapsen muodostamissa perheissä. Kolmansien muuttujien vaikutuksen, vaikutussuhteiden suunnan ja perheiden moninaisuuden huomioivalle tutkimukselle olisikin jatkossa tarvetta.