Historiallinen kumppani ja vapauden puolustaja : Venäjän presidenttien historian käyttö liittyen Egyptiin ja Algeriaan vuosina 2003–2023

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjän presidenttien historian käyttöä liittyen Egyptiin ja Algeriaan vuosien 2003–2023 välillä. Aihetta lähestytään yhden pääkysymyksen kautta: miten Venäjän presidentti käyttää historiaa osana Egyptiin ja Algeriaan kohdistunutta poliittista viestintää? Pääkysymykseen vastataan kolmen alakysymyksen avulla: mitä historian teemoja, tapahtumia ja kehityskulkuja nostetaan esille? Minkälaisia historian poliittisen käytön motiiveja voidaan toiminnan takana tunnistaa? Onko historian poliittisessa käytössä tapahtunut muutosta 2000-luvun aikana? Aihetta tarkastellaan Venäjän presidenttien vuosien 2003–2023 välillä pitämien julkisten puheiden, lehdistötiedotteiden, haastattelujen ja lausuntojen kautta. Tutkielman ajallisen rajauksen myötä tarkastelussa ovat sekä Vladimir Putinin että Dmitri Medvedevin presidenttikaudet. Valtioiden kahden välisten suhteiden lisäksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota Egyptiin ja Algeriaan myös osana maantieteellisesti ja kulttuurisesti laajempia Afrikan ja Lähi-Idän alueita, mikä mahdollistaa Venäjän presidenttien historian käytön tarkastelun myös laajemmasta näkökulmasta.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineiston analyysissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kolmessa pääluvussa käsitellyt presidenttien historian käytön teemat nousivat esille aineistolähtöisesti. Teemojen taustalla vaikuttaneiden motiivien havainnoimisessa hyödynnettiin Pilvi Torstin historian poliittisen käytön motiivijaottelua. Historian käytön ajallista muutosta tarkasteltiin vertailemalla historiaviittauksien esiintymistä presidenttikausien välillä sekä löytyneiden teemojen sisällä.

Tutkielma osoittaa historian näyttelevän aktiivista roolia presidenttien ulkopoliittisessa viestinnässä ja sen pääasiallinen tehtävä on luoda kuvaa Venäjän ja kulloisenkin kohdemaan välillä vallitsevasta pitkästä historiallisesta kumppanuudesta, joka jatkuu menestyksekkäänä yhteistyönä myös tulevaisuudessa. Presidenttien historian käytöstä oli löydettävissä kolme pääteemaa: yleiset pitkäikäiseen ystävyyteen ja kumppanuuteen liittyvät viittaukset, Neuvostoliiton historiaan liittyvät viittaukset sekä kolonialismin historiaan ja Venäjän rooliin sen vastaisessa taistelussa liittyvät viittaukset. Tutkielma osoittaa, että näistä teemoista presidentit hyödynsivät eniten Neuvostoliiton historiaa Egyptissä ja Algeriassa ja siitä muodostui tärkein vertailukohta Venäjän nykyhetken poliittisille tavoitteille alueella. Presidenttien historian käytön taustalla oli tunnistettavissa kaikkia Pilvi Torstin esittämiä ulkopoliittisia motiiveja, joiden lisäksi aineistosta löydettiin kaksi muuta Venäjälle tyypillistä ulkopoliittista motiivia: motiivi luoda kuvaa historiallisesta jatkuvuudesta valtioiden välisissä suhteissa sekä motiivi käyttää historiaa valtioiden välisen vastakkainasettelun vahvistamisessa. Ulkopoliittisten motiivien lisäksi aineistosta tunnistettiin sisäpoliittisia motiiveja rakentaa kansallista historianarratiivia.

Valtioiden väliseen pitkään historialliseen kumppanuuteen ja Neuvostoliiton menneisyyteen liittyvät teemat olivat presidenttien käytössä tasaisesti läpi 2000-luvun. Vaikeaan 1990-lukuun viitattiin vain 2000-luvun alussa, kun Venäjän aktiivisia toimia alueella haluttiin legitimoida. 2010-luvun aikana historian käyttö lisääntyi ja kolonialismin historiaan liittyneiden teemojen tultua mukaan se muuttui sisällöltään jyrkemmäksi. Vuoteen 2023 mennessä Putin on historiaa käyttäen vahvistanut afrikkalaiselle yleisölle suunnattua kuvaa Venäjästä yksiselitteisesti antikolonialistisena toimijana ja pyrkinyt vahvistamaan vastakkainasettelua lännen kanssa.