Liiketaloudelliset syyt osana EVL 52 h §:n soveltamisedellytysten arviointia

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan elinkeinoverolain (EVL) 52 h §:n veronkiertosäännöksen soveltamisen edellytyksiä yritysjärjestelytilanteissa kuten sulautumisissa, jakautumisissa, liiketoiminnan siirroissa ja osakevaihdoissa. Voimassa oleva lainsäädäntö yritysjärjestelyistä (EVL 52–52 f §) perustuu Euroopan unionin yritysjärjestelydirektiiviin 2009/133/EY. EVL 52 h § estää veroneutraalit yritysjärjestelyt tilanteissa, joissa on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veronkiertäminen tai veron välttäminen. Säännöstä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti sovelleta, mikäli yritysjärjestelylle on olemassa merkittävä ja perusteltu liiketaloudellinen syy. Oikeuskäytännössä liiketaloudellisten syiden arvioinnin tarve korostuu erityisesti silloin, kun järjestelyyn liittyy vieraan veroedun syntyminen. Veroneutraalin yritysjärjestelyn toteuttamiseksi on ratkaisevaa lisäksi, että EVL 52 a-f §:ssä säädetyt muodolliset edellytykset täyttyvät. Muutoin järjestelystä voi aiheutua merkittäviä veroseuraamuksia yhtiöille ja sen osakkaille.

Tutkimus vastaa kysymyksiin siitä, mitä liiketaloudellisilla perusteilla tarkoitetaan ja miksi vieraiden veroetujen syntyminen on merkityksellistä EVL 52 h §:n soveltumista arvioitaessa. Asetetut tutkimuskysymykset koskevat voimassa olevan oikeuden tulkintaa ja sisältöä. Tutkimuksen metodina on lainoppi eli oikeusdogmaattinen tutkimus, ja keskeisimpinä lähteinä toimivat lain esityöt, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa keskitytään kansallisiin tilanteisiin, ja veroseuraamuksia tarkastellaan osakeyhtiöiden maksaman yhteisön tuloveron näkökulmasta.

Tutkielma osoittaa, että yritysjärjestelymuoto vaikuttaa keskeisesti hyväksyttävien veroetujen ja liiketaloudellisten perusteiden arviointiin. Lopulliseksi katsottua veroetua pidetään lähtökohtaisesti vieraana veroetuna. Liiketaloudellisesti hyväksyttäviä syitä voivat olla muun muassa toiminnan uudelleenjärjestely ja järkeistäminen, vaikka ne palvelisivat osittain omistajan etuja. Yritysjärjestelyn ainoana perusteena ei saa olla verotusta ohjaava tekijä, mutta säännösten ei ole tarkoitus estää verosuunnittelua kokonaan. Sen sijaan marginaalinen liiketaloudellinen syy suhteessa veroetuun ei riitä perusteluksi hyväksyttävälle järjestelylle.