Pakolainen – uhri ja uhka: Kriittinen diskurssianalyysi sukupuolitetuista representaatioista vuosien 2015–2016 A-studio-jaksojen pakolaiskeskusteluissa

Abstract

Tämä tutkielma kohdistuu suomalaisessa pakolaisdiskurssissa, tarkemmin vuosien 2015 ja 2016 A-studio- lähetyksissä, esitettyihin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden representaatioihin Euroopan pakolaiskriisin kontekstissa. Niin sanottu Euroopan pakolaiskriisi on laajasti tutkittu aihe, ja tällä työllä pyritään täydentämään ja kokonaisvaltaistamaan käsitystä kyseisestä ilmiöstä ja sen diskursiivisesta luonteesta vähemmän tutkitun media-aineiston kautta. Tutkielman aineistona toimii Ylen ajankohtaisohjelma A-studio, jotta voidaan perehtyä vapaampaan keskusteluun editoidun ja harkitun tekstiaineiston sijaan. Tarkemmin analyysin kohteena on neljä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita käsittelevää ja kvalitatiivisesti valikoitua jaksoa aikaväliltä 24.8.2015– 25.1.2016. Tämän tutkielman tutkimuskysymyksenä on, millaisia sukupuolitettuja käsityksiä tai representaatioita pakolaisista tuotetaan suomalaisessa mediadiskurssissa A-studio-lähetysten kautta aikavälillä 24.8.2015–25.1.2016.

Teoreettisena viitekehyksenä toimii feministinen ja intersektionaalinen kansainvälisen politiikan tutkimus. Tämän tutkimussuuntauksen piirissä sukupuoli ymmärretään ideologisena rakenteena, joukkona sosiaalisesti opittuja käytäntöjä ja toistettuja performansseja, jotka liitetään maskuliinisiin tai feminiinisiin sukupuolirooleihin. Vastaavasti intersektionaalisuus ymmärretään kriittisenä suuntauksena, joka keskittyy eri oppression muotoihin sekä niiden manifestoitumiseen rinnakkaisina ja päällekkäisinä. Tätä kautta voidaan perehtyä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rodullistettuihin sekä sukupuolitettuihin representaatioihin osana suomalaista pakolaisdiskurssia. Maskuliinisen suojelun logiikkaa (Young) hyödynnetään pohjana pakolaisten sukupuolitetuille uhrin ja uhan representaatioille, ja niiden sukupuolibinäärin ylittävään ilmenemiseen diskurssissa. Metodologisena viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi (CDA). Tällä relationaalisella, dialektisella ja poikkitieteellisellä tutkimussuuntauksella voidaan pureutua kielenkäytön ja tuotetun narratiivin väliin ja näin tutkia valtarakenteiden ja epätasa-arvon diskursiivista konstruktiota ja uusiutumista suhteessa niin puhuttuun kuin kirjoitettuun tekstiin.

Norman Fairclough’n linjaaman kolmiportaisen analyysimallin avulla nousee ilmi, kuinka sukupuolitetut ja rodullistetut käsitykset ilmentyvät keskustelussa monitahoisesti. Feminiiniseksi luokiteltu haavoittuvaisen uhrin representaatio näkyy suhteessa sekä miehiin että naisiin. Turvapaikanhakijamiesten uhkaavuutta vähennetään liittämällä heihin feminiinisiksi luettuja attribuutteja, kuten tunteellisuus ja hoivavietti. Vastaavasti maskuliinisen uhan idea on samanaikaisesti läsnä: niin yliseksualisoituna uhkana ’meidän’ naisillemme kuin toiseuttamisen kautta uhkana suomalaiselle kulttuurille tai taloudelliselle kantokyvylle. Pakolaiset tai turvapaikanhakijat ovat itse osa keskustelua vain tarkasti rajatuissa, editoiduissa, ennalta suunnitelluissa ja lyhyissä segmenteissä, ja tätä kautta pakolaisten representaatioiden rakennusprojekti jää kantasuomalaisten käsiin. Turvapaikanhakijan tai pakolaisen toimijuus määritellään näin ulkoapäin.