Tapasimme kertomuksessa: Diskurssitutkimus traumasensitiivisen pedagogiikan puhehetkistä varhaiskasvatuksessa Yhdysvalloissa

Abstract

Tämän diskurssitutkimuksen tutkimuskohteena on traumasensitiivinen pedagoginen puhe eli kieli, joka rakentaa sosiaalista todellisuutta varhaiskasvatuksen opettajan ja 3–5-vuotiaan lapsen välisessä vuorovaikutuksessa varhaiskasvatuksessa Yhdysvalloissa. Tutkimuksessa liikutaan sosiaalisen konstruktionismin tieteenfilosofisessa viitekehyksessä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoisuutta traumasensitiivisestä pedagogiikasta varhaiskasvatuksessa Suomessa ja tämän kautta lisätä lasten hyvinvointia. Tutkimusaineisto koostuu tapauskertomuksista, jotka ovat osa kahta Yhdysvaloissa kirjoitettua koulutuskirjaa. Kirjojen sisältämissä tapauskertomuksissa kerrotaan ja kuvataan traumasensitiivisen pedagogiikan puhehetkiä varhaiskasvatuksen opettajan ja lapsen välillä varhaiskasvatuksessa Yhdysvalloissa. Tutkijan systemaattisen läpikäynnin tuloksena aineistoon valikoitui yhtenäinen 22 tapauskertomuksen joukko. Tutkimustulokset osoittavat, että traumasensitiivinen pedagogiikka rakentuu kuudesta eri diskurssista, jotka ovat jaettavissa kahteen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa pyritään synnyttämään luottamus lapsen ja varhaiskasvatuksen opettajan välille kahden ensimmäisen diskurssin avulla: 1. Lapsen ehdoilla etenemisen diskurssi ja 2. Lapsen rajojen kunnioittamisen diskurssi. Toisessa kategoriassa pyritään auttamaan lasta jo syntyneen luottamuksen kautta seuraavilla diskursseilla: 3. Lapsen avunpyynnön vastaanottamisen diskurssi, 4. Tässä hetkessä olemisen diskurssi, 5. Turvallisen aikuisen läsnäolon diskurssi ja 6. Lapsen kanssa olotilan säätelemisen diskurssi. Tutkimustulokset osoittavat lisäksi, että varhaiskasvatuksen opettajan tuottamilla traumasensitiivisen pedagogisen puheen diskursseilla, joita hän tuottaa lapsen kokiessa traumaattista stressiä, on merkittävä rooli lapsen henkisen kestävyyden vahvistajana. Lisäksi lapselle mahdollistuu traumahetkien käsittely leikin kautta, kun varhaiskasvatuksen opettaja luo traumasensitiivisen pedagogisen puheen avulla lapselle turvallisen tilan, joko havainnoimalla tai osallistumalla leikkiin. Traumasensitiivisen pedagogiikan ytimessä on luottamuksen rakentaminen. Luottamus muodostetaan etenemällä sensitiivisesti lapsen ehdoilla sekä kunnioittamalla hänen rajojaan. Tästä rakentuu traumasensitiivisyyden sensitiivisyyden ydin, minkä jälkeen tulee pedagogiikan toiminnallinen ydin. Sen kautta lasta voidaan tukea toipumaan traumasta, vahvistaa lapsen resilienssiä eli henkistä kestävyyttä sekä auttaa lasta käsittelemään traumaa leikin kautta. Ilman sensitiivistä kohtaamista ei ole traumasensitiivistä pedagogiikkaa. Yhteiskunnassa tulee lisätä tietoisuutta traumasta ja sen vaikutuksista, jotta ymmärretään, kuinka keskeistä on kohdata trauman kokenut henkilö sensitiivisistä lähtökohdista.

The research topic of this discourse study is trauma-sensitive pedagogical speech, or language, that builds social reality in the interaction between an early childhood education teacher and a child between the ages of three and five in early childhood education in the United States. The study moves within the scientific framework of social constructionism. The study aims to raise awareness of trauma-sensitive pedagogy in the early childhood education in Finland and thereby increase children’s well-being. The research material consists of case narratives from two educational books written in the United States. The case stories in these books tell and describe the speaking moments of trauma-sensitive pedagogy between an early childhood education teacher and a child in early childhood education in the United States. As a result of the researcher's systematic review, a uniform set of 22 case reports was selected for the data. The results show that trauma-sensitive pedagogy consists of six different discourses, which can be divided into two categories. The first category aims to create trust between the child and the early childhood education teacher through the first two discourses: 1. The discourse of progress on the child's terms, 2. The discourse of respect for the child's boundaries. The second category aims to help the child through the trust that has already been created with the following discourses: 3. The discourse of receiving the child's request for help, 4. The discourse of being in the present moment, 5. The discourse of safe adult presence, and 6. The discourse of regulating the state of being with the child. The results of this study also show that the discourses of trauma-sensitive pedagogical speech which the early childhood education teacher produces when the child is experiencing traumatic stress play a significant role in strengthening the child's mental endurance. In addition, when an early childhood education teacher uses trauma-sensitive pedagogical speech to create a safe space for the child, either by participating in the play or observing it, it makes it possible for the child to deal with trauma moments through play. At the heart of trauma-sensitive pedagogy is building trust. This trust can be built by advancing sensitively on the child's terms and respecting the child’s boundaries. This builds the core of the sensitivity of trauma sensitivity, followed by the functional core of pedagogy, through which the child can be supported to recover from the trauma, strengthen the child's resilience, and help the child deal with the trauma through play. Without this sensitive encounter, there is no trauma-sensitive pedagogy. In society, we need to raise awareness of trauma and its effects so that it is understood how essential it is to confront a person who has experienced trauma from a sensitive point of view.