Kriisijohtamisen kompetenssit paikallishallinnossa

Abstract

Nykyaikaisten globaalien kriisien hallittavuudesta on tullut entistä vaikeampaa. Kriisit ovat harvoin enää vain yhden toimijan selvitettävissä niiden leikatessa poikkihallinnollisesti niin kansainvälisen, kansallisen kuin paikallisen tason. Samalla globaalien kriisien määrä on lisääntynyt ja niiden tunnistettavuudesta ja ennakoinnista on tullut vaikeampaa. Globaalit kriisit, kuten sodat ja pandemiat, koskevat yhä etenevissä määrin myös paikallishallinnon tasoa, unohtamatta perinteisiä paikallisesti syntyneitä kriisejä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia kriisijohtamisen kompetensseja kunnanjohtajilla tulisi olla kriisien reaktiovaiheen johtamisessa. Kriisien reaktiovaiheen johtaminen keskittyy kriisin syntymisen välittömän alun ja alkuvaiheen johtamiseen. Reaktiovaiheessa johtamisella pyritään välttämään lisävaurioiden syntyminen sekä varmistamaan kriisin vaikutusten alaisten perustarpeet ja yleinen turvallisuus. Kriisijohtamisen kompetensseja ei ole tutkittu Suomen kuntakontekstissa aikaisemmin, ja nykyinen turbulenttinen maailmantilanne antoi lähtökohdat juuri kyseisen aiheen tutkimiselle. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin metodein, sillä tarkoituksena oli saada laajemmin ilmiötä kuvailevaa tietoa. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää kunnanjohtajaa keskisuurista, noin 20 000 asukkaan kunnista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti siten, että analyysissä yhdistyi aineistolähtöisyys ja aikaisemman teorian merkitys.

Kriisijohtamisen reaktiovaiheessa kunnanjohtajilla tulisi olla kokonaisvaltaista johtamistaitoa, joka ylettyy organisaation sisäisestä toiminnasta aina kunnan yhteisöön, kokonaisuuksien hahmottamista sekä muutostrendien tunnistamista, substanssitaitoja – erityisesti viestintä- ja varautumistaitoa, ihmissuhdetaitoja – varsinkin kriisin pitkittyessä sekä vahvaa päätöksentekokykyä paineisissa tilanteissa. Tuloksissa painottuivat ennen kaikkea johtajan henkilökohtaiset ominaisuudet sekä käytännölliset tiedot ja taidot. Ihmissuhdetaidot nähtiin reaktiotilanteen johtamisessa varsin ristiriitaisessa valossa, vaikkakin niiden merkitys tunnistettiin tärkeäksi viimeistään kriisijohtamissyklin myöhemmissä osissa. Itsevaltaisia piirteitä sisältävä reaktiotilanteen johtaminen on varsin ristiriidassa nykyaikaisen hallinnan doktriinin kanssa, jossa painotetaan verkostojen ja yhteistyön merkitystä hallinnon sidosryhmien välillä. Kriisijohtaminen nähdään normaalista johtamisesta poikkeavana johtamisena, jossa päätöksiä on kyettävä tekemään merkittävien riskien, kuten ihmishenkien menetysten välttämiseksi. Tämä periaate oikeuttaa perinteisemmän hierarkiaan ja käskyttämiseen perustuvan johtamistyylin kriisien aikaisessa johtamisessa.